Moi, minä taas. Melkein kaks kerällistä olin saanu painoo kerättyä, ku huomasin, et tolla mun neulojalla ei kyl kaikki oo ihan kohillaan. Yhellä mun sektoreist ei kuvio enää mennykkää tasan, mä muistan ku se raapi nenääsä joskus ehkä parikyt kierrosta sit, ku kuvio ei menny tasan ja sit se vaa poimi yhen silmukan jostain välistä ja jatko. Voitteks kuvitella, se ei laskenu silmukoita ollenkaa, jatko vaa. Jotenki se sai kuviot natsaamaan, kunnes nyt sit tää.

Korjauskeiju näky olevan jostai kesäfesteilt tulossa ja osu sit tähän meille ja suostu hetkeks pysähtymään mun luo, mut ei siit sit oikein mitää tullu, jostai osu purkukeijuki siihen samoihin pileisiin ja niil meinas tulla ihan käsirysy. Neuloja otti lisähappee ja sit se vetäs sitä korjauskeijua vähän takavasemmalle ja hetken oliki ihan rauhallista. Mua vietiin taas sinne makkarin sängylle ja sit alko kauhee kiskominen, siis miettikää, ihan ku ois jotain hammasta vedetty tai jotain. Puikko läks ja mul oli tosi rento olo, sain ihan leviänä lötkötellä siinä sängyllä, sit mää vaa rallattelin, ku mua purettiin. Se vaa kesti ja kesti ja sit mä huomasin ihmetellä, et mitä se neuloja oikein meinaa, melkein kaikki B-kaavion kuviot läks, siis ihan kokonaan, pelkät alut jäi jälelle.

Telkasta oli joku ohjelma alkamassa, mä kuulin, ku tuli jotain tunnarii. Sit se purkaminen onneks loppu, ja muhun tartuttiin - mun mielestä - aika hikisillä sormilla ja mua alettiin nypertää takasin puikolle. Neulojalle tuotii siinä välissä jotai viileää juotavaa, ku se oli vähä hermostuksissaa, mut kukaa ei kysyny, et haluisiks mä jotain. Arvatkaa saiko se mun kaikkia silmukoita kerralla selväks? No ei tietenkää, se joutu ainaki yhen kerroksen verran käymään niitä vielä silmukka silmukalta läpi, siin meni sit se joku sarja taas ihan ohi. Silmukat se sentään laski, yhellä sektoreist oli edellee heittoo, neuloja merkkas sen sektorin semmosella rumalla silmukkamerkillä ja rupes kattoo jalkapalloo, siis jalkapalloo.

Mä oon nyt sen jälkeen ollu varmaa jo kaks viikkoo neuleiden tehostetun tarkkailun osastolla jonka lääkärikierrot on kyl aika harvassa, hoitotakuust ei oo mitään tietoo. Mun korvat sentää toimii viel ja juoruja mä pystyn levittämään, ku aikaa kerta on. Mä kuulin tossa taannoin ku neuloja sai jotai postia, ei mitää tavallista postia, koska myös semmosta hullun naurua kuului. Se pääs sinne kouluu, sinne missä se kävi taannoin Laminariaa jollekki raadille kieputtelemassa, siitä tulee isona (iäkkäämpänä, must se on jo täyskokonen) tekstiiliartesaani, siis tosta? Ihan oikeesti? Saa nähä. Mä en oo sit mitää kieliny, jos kysytää.

Moikka, mun nimi on The Cap Shawl ja musta on tulossa iso. Oisko kellään murulla viktoriaanista kartanoa, jonne mä voisin tulla viettämään mun valmistujaisia. Mun neulojalla kun ei oo ku tää kälynen parivuode ja siinä mua ei saa pingotettua, tai niin mua on ainaki peloteltu.

Niin, yksi kerä kolmesta on vasta neulottuna ja tuota ei ole oikeasti edes pingotettu, vähän vaan avattu. Kohtuullisen nopsakkaa neulottavaa kun aloituksen sai selätettyä. Pitsiaddeilla neulominen on jopa niin nopeaa, että kaavio A kävi ranteille. Langankiertoa ja kaksi-oikein-yhteen kun vatkaa ilman minkäänlaisia hidastavia takelteluja niin ei meinaa edes silmät pysyä mukana vauhdissa ja monotonia käy niveliin jos ei itse älyä taukoja pitää.

Ahneuden takia jouduinkin pitämään pari välipäivää neulomisesta kun keväinen rannevaiva uhkasi uusia.

Turhaan ei pitsiaddeja ole kehuttu. Olen nyt neulonut tätä työtä sekä koivu-, bambu-, turboaddi- ja nyt pitsiaddipuikoilla, jotka ovat kyllä ehdottomasti nopeimmat. Kaapeli on ultrapehmeä ja mukautuvainen, kasvava neulekkaan ei ala sylissä vääntämään ranteita ja puikon ja kaapelin välissä ei ole mitään, johon lanka voisi tarttua mutta…

Uutena puikot dunkkaavat niin messingille (tms.) ettei voi olla ajattelematta minkä nikkelimyrkytyksen näistä voi saada jos mitään muuta kuin neule-elämää ei ole. Tavallisissakin addeissa olen kuullut olevan nikkeliä mutta ne eivät sentään haise. Olenkin viime päivinä katsellut Knit Picks:n muunneltavia Harmonyja sillä silmällä. Tietääkö kukaan, saako sitä kiristysjuttua ostettua jostakin yksittäin? Itseäni ei niinkään kiinnostaisi ne valmiin setin paksummat koot eli ostelisin yksittäisiä ohuempia puikkoja ja eripituisia kaapeleita vain. Tai saisiko sen kiristimen korvattua jollakin kikka kolmosella?

Aattelin vaan tulla kertomaan että entisillä metodeilla mennään, ohjeita ei osata lukea loppuun asti ja työvaiheesta toiseen siirrytään samaan aikaan kanavalta toiselle surffaillen ja pullaa mussutellen. Tuloksen näkee kuvasta. Eilen illalla pääsin vihdoin siirtämään projektin pitsiaddeille ja päätin hieman venytellä sitä nähtäville. Tadaa kaksi yhdeksästä sakarasta puuttuu, mihis hyö ovat hävinneet?

“Mustekalasta” olisi isona tulossa the Cap Shawl kirjasta Victorian Lace Today. Eri asia tuleeko siitä koskaan iso, kun on näin tavi sitä neulomassa. Itselläni ei vielä tuota kirjaa ole, otin vain tästä ohjeesta, lainassani olleesta kirjasta, kopion ja palautin kirjan omistajalleen. Huivia aloittaessa sen sitten huomasi: see techniques.. kas mitkä teknikuet kun on pelkät ohjesivut mulla? Using circle cast-on - whaaat? Ei kun nettiä apuun, ensin päädyin kokeilemaan ylipäätään pyöreää aloitusta, hyvänä lisänä Cat Bordhin viidakkotarina videona. Neuloin hyvän matkaa ja ilmeisesti luulin, että neulomalla eteenpäin aloitus muuttuisi oikean näköiseksi, ei muuttunut. Muuten hyvä aloitus kyllä, aion käyttää sitä jatkossa johonkin muuhun.

Seuraavaksi hain hakusanoilla circular cast-on ja bingo! Sain aloitukseen pienen ja soman reiän, täyttä höökää eteenpäin ja huomaan huivia sukkiksilta pyöröpuikoille siirtäessäni, että siinä on liikaa sakaroita - purkuun ja uusia aloituksia (yhden onnistuneen kokeilun jälkeen seuraavat eivät tahtoneet onnistua)ja nyt sitten tämä. Harhautuma on ilmeisesti sukkiksilta pyöröille siirtymävaihe ja olen jättänyt noteeraamatta ilman silmukkamerkkejä olevat puikon alut tai loput. Jatkan räpiköimistä ettei tarvitsisi luopua sitkeän sissin arvonimestä, kait sitä näinkin saa ylläpidettyä?

My - the very first - lace addis

Yarns for my next lace project: Peruvian Baby Lace Merino from elann.com

Gauge swatch: Leaf Kimono Top in Interweave Knits/summer 2008. I am planning to use Katia Linen yarn.

Ne ovat vihdoinkin täällä, ihku pihku ekat pitsiaddini ja tulivatpa muuten nopsaan, kun kekkasin suunnata katseeni valtamerten taa. Kokeilin ensimmäistä kertaa elann:a ja widsit ei tarvinnut montaa kertaa niristä. Tilaus lähti 28.5. keskiviikkona ja tänään 2.6. tiistaina se oli jo täällä. Samassa paketissa tuli myös kolme kerää Baby Lace Merinoa, joista vetäydyn kohta miettimään jotakin isohkoa jutskaa.

Kiitoksia vielä kerran Laminarian saamista kehuista, kannustuksen puutteesta ei blogihiljaisuuteni ole johtunut, vaan olen ollut hieman kipeänä. Ainoa neulesaavutukseni pariin viikkoon on yllä näkyvä koetilkku Katian Linen-langasta, tuosta saattaa jopa käynnistyä jotakin projektin tynkää, jahka saan kokeiltua pitsiaddejani rauhassa.

My foreign readers: I have used to write alt texts in english, maybe it is time to practise some more? Please let me know if you want to read more details about my knitting. I’m happy to help.

Next I am going to make a retreat to our balcony and test drive my new lace needles.

pattern: Laminaria by Elizabeth Freeman in Knitty

yarn: Ornaghi Filati Merino Oro, colour 130/about 90g

size: Shawl

needles: 4mm circular

Se on valmis ja siitä tuli iso. Ehdimme jo Laminarian kanssa käymään eräissä pääsykokeissa, mutta siitä enemmän myöhemmin jos aihetta ilmenee. Kuvauspäivänä tämä päivä oli melko syvältä, tarvitseeko niitä lämpöennätyksiä tehdä silloin kun ihminen yrittää julkaista (villaisia) tekeleitään? Kokeilkaapa itse, siinä kuumenee kamera, kuvattava ja kuvaaja, kuvaustiloista puhumattakaan.

Laminaria oli mukava neulottava, ohje on virheetön ja mallikerrat erinomaisen loogisia. Kuin huomaamattani opin hieman pitsinlukemisen jaloa taitoa. Päättelykerros oli jankkimaisin vaihe, tein sen ohjeen mukaan kahdella säikeellä ja urakka oli pitkä kuin nälkävuosi mutta lopputulos palkitsee kyllä. Pingottamisen vaikutus pääsi jälleen kerran yllättämään, paksuista reunoista sai pingottamalla hauskoja tirppoja, jotka onnistuneesti korostavat huivin herkkyyttä. I’m in Love!

pattern: Lace ribbon scarf by Veronik Avery in Knitty

yarn: Ornaghi Filati Bamboo 3 skeins in colour 11

needles: Prym Flex 4,5mm

Tämmöinen kesäinen hempukka siitä sitten tuli, vähän erityyppinen kuin alkuperäinen alpakkaversio mutta oikein kiva ja lötkö kaulakaveri. Tein huivista hieman ohjetta lyhyemmän - pituus pingotettuna 160cm, painoa kertyi 150g.

Käytin langanvaihdoissa Russian Join-tekniikkaa, jota suosin erityisesti huiveja tehdessä. Tällä langalla se ei ole kaunein mahdollinen mutta aika kärppänä saa kytistellä, jos langanvaihdot tuolta reikien seasta bongaa.

Nyt tämä lähtee takaisin varastonraivaushommiin, kuvasta tarkkasilmäisimmät voivat havaita punoittavan kaulan, kiihko häivyttää talvikamat takavasemmalle on kova.

Pitsiaddit tuntuvat olevan kuumaa valuuttaa. Odottamiseen kyllästyneenä kävin kierroksella paikallisissa neulealan liikkeissä ja eioota sain vastaukseksi. Onks kaikkien just NYT niitä täytynyt käydä ostamassa kun mulla on vuosisadan intsein huivi kesken?

Sain viikolla Laminarian tähtivaiheen valmiiksi ja viikonloppuna halusin päästä seuraavaan vaiheeseen. Pengoin vähän varastojani ja löysin 80cm bambut, joiden kärjet ovat aavistuksen terävämmät, mutta liitoskohdat. Se on kyllä ollut joku miesinsinööri, joka on tuohon tuota kyseistä muoviseosta valinnut. Ohut lanka jankkiintuu jokaiseen esteeseen ja tuloksena on toinen toistensa päälle rynniviä silmukoita. Lakkaan kuitenkin valittamasta, koska:

Pääsin onnistuneesti siirtovaiheen yli ja ensimmäinen kukkaiskerroskin on jo neulottuna. Tää on kyllä niin paras huivimalli. Sopii pienen laskupään omaaville, kuviot toistuvat tiheään ja ovat neulepinnasta aloittelijankin silmään “helppolukuisia”. Vaikka mulla muuten iso pää onkin niin laajojen reikäkokonaisuuksien hahmottamiseen sen laskentakyky ei vielä riitä. Laminaria on mun suosikki tällä hetkellä.

Viimeksi kerroin koetilkuista, he palasivat vesipuistosta virkistyneinä ja pääsivät kuvaan, mutta sen enempää edistystä ei vielä ole.

Harjoitukset jatkuvat, eka kuva esittää rusinan kokoisesta nyssäkästä pingotettua Laminarian alkua, eli noin 0,05% huivista on tehtynä. Lankana on Ornaghi Filatin Merino Oro, puikkoina tavalliset addit. Tämän huivin neulominen tylpillä puikoilla on kyllä melkoista mukeltamista, ajattelin kuitenkin tuon alun tähtivaiheen mukellella miten parhaiten kykenen. Kukkavaihetta varten odottelen saavani parempia välineitä (saakelin saksalainen posti..).

Lace Ribbon etenee huisia vauhtia, huristelen parhaillani kolmatta kerää ja odotuksistani poiketen opin kuvion ulkoa, edes laskea ei tarvitse, sen enempää kuin viisi reikää ja vaihto ja sekin vain joka 11. kerros.

Lisää räsyjäkin on syntymässä, Mandarin Petit:n jämiä on jäänyt mm. Morriksesta. Teen näitä tilkkusia kasvojen puhdistusliinoiksi, teemoina tällä hetkellä aurinkoiset ja sateiset päivät. Mustaakin lankaa olisi, ehkäpä mustavalkoiset liinat sopisivat erityisen virallisia päiviä varten? Vaikuttaako siltä, että olen jäänyt koukkuun? Ehkäpä, olen neulojana melkoinen militantin ja säännöllisen pintastruktuurin ystävä.

Pari koetilkkuakin olen kutaissut, ne jonottavat parhaillaan vesipuistovuoroa ja riippuen tuloksesta kerron niistä enemmän ensi kerralla tai sitten en, kahtellaan.

Kiitos hengessä mukana eläneille! Voitte uskoa että otti melkoisen roheasti pattiin elää muutama viikko neulomatta. Ei sitä edes tajua miten paljon laiskanakin pidetty ihminen nakertelee terveillä käsillä, pipinä sen sitten hoksaa. Pääsiäislomasella riudutin itseäni lueskelemalla neuleaiheisia lehtiä ja kirjoja, namuimmasta päästä oli lainassa oleva Victorian Lace Today. Olen päättänyt neuloa jatkossa vain itseäni huvittavia neulomuksia, jos ei pitoon niin sitten kiertoon ajatuksella. Jos haluan neuloa pitsiä niin sitten neulon, odottelenkin parhaillaan ensimmäisiä pitsiaddejani saapuviksi.

Pieniä alkeellisia projektejakin on jo tekeillä. “Uusi” neule-elämäni starttasi Ballband dishcloth:lla, seuraavaksi siirryin Lace Ribbon:iin ja puikkoansakin on mietinnässä (ompelua tosin). Saan lähiaikoina aloittaa niin monta uutta projektia kuin vain keksin, arvatkaa kuka lupasi? No minä! Periaatteessa neulominen voi loppua milloin tahansa jos terveys menee, eli kannattaa nauttia niin kauan kuin puikot kädessä kestää.

Aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni!