Urban Aranin ohje ei ole vieläkään tullut, tilasin sen muistaakseni 14. tai 15.8. Panttaan uusien isompien projektien aloittamista, koska ne tulisivat kuitenkin lentämään käsistä kuin leppäkeihäät siinä vaiheessa, kun UA-ohje saapuu.

Aloitin odotellessani uudet sukat, mallin löysin viime viikon Knitters Rewiew:sta Hedgerow socks

Lanka on Hjertegarn Blend bamboo 70% bamboo, 30%cotton. Kuviosta tulee tällä langalla isompaa ja silmukoitakin on paljon vähemmän eli mallikerta toistuu ohjeen 11 kerrasta vain 8 kertaa. Niin neulevajeesta nirsona täällä ollaan, että pitkään arvoin tuleeko sukasta hyvännäköinen näillä muutoksilla, alkuperäisessä sukassa on tuo pintakuvio paljon tiheämpää. Jatkoin kuitenkin neulomista ja ihan hyvät näistä tulee, voinhan neuloa myöhemmin toiset ohuemmalla langalla.

Tämä on minulle ensimmäinen tuttavuus bambulangan kanssa, meillä sujuu kuitenkin yhdessä oikein hyvin, lanka on ihastuttavan pehmeää ja siinä on hienostunut kiilto. Tarkkana vaan saa neuloessa olla, lanka tuntuu lähes kierteettömältä ja se säikeytyy todella helposti, purkamisestakaan tuskin tykkää.

Kutittamattomat välikauden unisukat itselleni ovatkin olleet tilauksessa ja näistä tulee siihen tarkoitukseen juuri sopivat, laventelin siniset.

Terveisiä Kurkkulan alelaarilta!

Minun kuvani vähän narraa. Lanka on sävyä Rain, tummaa lyijynharmaata, vähän tummempaa kuin ennalta suunnittelin mutta eipä se mitään, näistä tulee vielä Urban Aran (cardigan) kunhan saan ohjeen käsiini.

Mitä kuuluu Brillalle, no kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Tässä vielä kuvia langan viimeisimmistä vaiheista, kuinka kylvyn tarpeessa olevasta käppyrästä kuoriutuu silkoisen sileää ja pehmoista neulottavaa:

Tutkailin Silver belle-mallia vähän tarkemmin, mut mut, tuskin se tuollaisenaan pääsee puikoille. Mikäli ymmärsin kaavion oikein (jotenkin olen onnistunut taas valitsemaan mallin, joka rakentuu poikkeavasti) helma on kovin leveä, enkä aivan suostu nielemään, että niin suurella ympärysmitalla oleva neuleenliehuke asettuisi edustavasti ympärilleni.

Kärsivällisyys ei kuitenkaan tällä hetkellä riitä lisätutkimuksiin eikä mallin mahdolliseen uudelleenmuokkaukseen. Olen pitkästä aikaa täysin neuleettomassa tilassa ja nyt täytyisi saada nopeasti jokin projekti alulle, vasta sen jälkeen uudet ajatukset pääsevät syntymään. Langaksi SilverBelle:en ajattelin RYC:n CashsoftDK-lankaa sävyssä Donkey eli ruskea tuossa alla olevassa kuvassa, tosin sitten ei tulisi silver belle vaan ehkä brown sugar?

Magknits-lehden Jenora voisi myös tulla kyseeseen. Minulla on cashsoftia kolmessa värissä, kaikkia puserollisen verran, kuvassa sävyt Donkey ja Sweet lisäksi löytyy sävyä Tape. Tilasin näitä viime keväänä jostakin alesta. Ainoastaan Tape osoittautui itselleni toimimattomaksi, se ei ole hento harmaa kuten kuvissa vaan enemmänkin haalea jotenkin vihertävä beige. Olenkin miettinyt voisiko sitä värjätä, neuloisiko siitä miehelle jotakin (hänen vähän oliiviseen ihonväriinsä se sopisi) vai laittaisiko koko satsin kiertoon. Toisaalta nämä langat tuntuvat niin ylellisiltä ettei niitä voi haaskata yhdentekeviin hömpötyksiin vaan valmiin neuleen täytyisi oikeasti päätyä pitoon.

Voguen syysnumerossa ei ollut mitään sopivaa näille langoille mutta monta mielenkiintoista mallia muuten kyllä. Syksyn IK:a minulla ei vielä ole. Elleivät Urban Aranin materiaalit ja varsinkin ohje kohta rantaudu käsiini, saattaa olla, että Brilla pääseekin puikoille. Kunhan se on ensin vyyhdetty, kylvetetty, kuivattu ja keritty, minä haluan neulottavaa - heti.

Neuletiheys on muuttunut matkan varrella ja takin takakappale (kuvassa päällä) on leveämpi kuin etukappale. Alitajuinen ja tajuinen kamppailu langan laatuvaihtelun kanssa on ilmeisesti vaikuttanut asiaan.

Valmistautuessani henkisesti purku-urakkaan, projekti siirtyikin yllättäen harkintamoodille ja kokeilin takin puolikasta päälleni KnitKlips:ein kiinnitettynä.

En tiiä, tuntuu ettei tämä nyt jotenkin toimi. Hihat eivät istu kunnolla ja koska täten rakentuvaa takkia en ole ennen tehnyt en pysty arvioimaan miten se toimisi kokonaisena. Sitä paitsi eikö tuollainen pelkästään alhaalta saumattu hiha ole mallia lepakko? Minun puolestani lepakot saavat tulla ja mennä muodin mukana kunhan eivät pysähdy minun vaatekomerooni, miten minä nyt tämmöisen ylipäätään tulin neuloneeksi? Kas kun ohjeen kuvassa hiha on mallin kainalossa tai jotain, hoh-hoijaa.

Tahtoo neuloa villaa, Vogue Knitting lehden Silver Belle ja Patons:n Urban Aran kutsuvat.

Eilen illalla ennen nukahtamista suunnittelin jo uutta takkimallia omasta päästäni Brillan varalle, sen voisi neuloa pienemmällä puikolla kunhan lanka on ensin uudelleenvyyhdetty ja kylvetetty. Toisaalta kaikki se vyyhteäminen ja kylvyn järjestäminen edellyttävät uuden jonotusnumeron antamista Brillalle, eli eikun jonon jatkoksi vaan.

pattern: my own, brainless toe-up

yarn: Regia 4-ply Basis Collectie - 2137/Jeans Meliert/100g skein

needles: Clover bamboo dpns 2,5mm

Jalkapallo-, kalastus- ja saapastelusukat, tämmöiset näistä tuli. Kameran kehveli ei vaan suostunut kunnolliseen yhteistyöhön, valoa oli sen makuun liian vähän. Joko sitä on liikaa tai liian vähän - tahtoo uuden kameran.

Sukat ovat tosiaan neulottu kärjestä ylöspäin, niissä on tiimalasikantapäät ja aiemmin kertomani mukaiset lisäykset, eli nilkan jälkeen 2s/krs aina joka 10.krs, takasaumoja ei saanut tällä säällä kuvattua. Lisäykset loppuvat siihen mistä resori alkaa, lisäyksiä tuli kaikenkaikkiaan 10x.

Koskaan ennen en ole työtä näissä merkeissä purkanut, mutta nyt oli pakko. Yhden kerän verran olin huristellut neuletta menemään kunnes toisen kerän kohdalla alkoi tapahtua kummia. Neulejälki heikkeni silmissä ja motivaatiokin alkoi hiipua. Vuoroin neuloin, vuoroin levitin työn eteeni ja tuijotin sitä turhautuneena. Mikä ihme tätä oikein riivaa, silmukat sojottavat mikä minnekin, huokailua ja lisää huokailua…

klikkaa isommaksi

Viimeistään nuo kuvat katsottuani hokasin, että purettavahan tämä on tai tuloksena on pitokelvotonta sutta. Uuden kerän aloitettuani, neulejälki parani välittömästi ja mieleeni alkoi hiipiä kitkeriä ajatuksia. Muistin kuinka tuo petollinen kerä oli hankala jo heti kättelyssä. Yleensä vastaavasta pallokerästä saa alun heti sormiinsa mutta tuon kanssa sai ähertää ison tollon kerän sisältä ja selvitellä langanpäätä ennenkuin sen sai liitettyä työhön.

Kuka tunnustaa? Onko joku sekaantunut minun Brillaani ennen minua? Langan ostopaikassa on käytäntö, jossa ylijääneen langan voi käydä vaihtamassa haluamiinsa uusiin lankoihin. Onko joku tuhma kokeillut lankaa ja sitten palauttanutkin sen takaisin kauppaan?

Näissä merkeissä neuloin toisen kerällisen. Aloitan kolmatta ja taas, sen tunsi oikein sormissaan kuinka lanka on jotenkin taipumatonta ja kankeaa, vähän kuin paperinarua ja aivan kuin siihen olisi imeytynyt jotakin kovettajaa. Kiristän otettani ja neulon erityisen huolellisesti vain neuleeseen keskittyen. Jälki on siedettävää ja muutaman kerroksen neulottuani tunnen sormissani solmun, tämäkin vielä.

Puran tekeillä olevan kerroksen, katkaisen langan ja jatkan solmun jälkeisellä langalla, pehmeää ja kilttiä Brillaa soljuu taas kerän sisältä. Aiemmin Brillasta neulomani huivin kohdalla en muista käyneen vastaavaa, toisaalta siinä ei juuri sileitä kohtia ollut ja villalankaan verrattuna Brillan neuletuntuma on joka tapauksessa kovempi.

Tätäkö tämä näiden puuvillasekoitteiden kanssa neulominen on? Erilaiset villalangat ovat minusta kaiken kaikkiaan mieluisimpia neuloa, eli jos viihtyisin villa-asusteissa kesälläkin ei tätä ongelmaa olisi - aina ei voi voittaa.

Minulla on ollut Debbie Bliss:n Cathay-mallikirja ainakin pari vuotta, yhtäkään neuletta siitä ei ole toteutettu. Useita ehdokkaita kuitenkin aina selaillessa löytyy mutta ohjeet kirjoitettuna kerros kerrokselta ja ilman kaaviota tai edes kappaleiden mittoja on vähän estänyt yrittämästä.

Sitten löysin ihanan jäisen pinkkiä Filatura Di Crosan Brilla-lankaa, langassa on kiiltoa sen verran, että muita efektejä ei juuri tarvita ja muistin tämän mallin. Neuletiheydet kuitenkin poikkesivat toisistaan joltisenkin verran ja pääsin kunnolla soveltamaan. Itseäni miellyttävä neulepinta Brillasta syntyi 3mm puikolla.

Etsin Voguen Ultimate Knitting Book:n eteeni ja urani neulematematiikan parissa voi alkaa. Hetki meni hahmottaessa takin mallia kunnes pääsin piirtämään takin kappaleet, takki koostuu kahdesta kappaleesta, jotka liitetään edestä ja takaa napeilla toisiinsa. Vertailin piirtämääni kaaviota ohjeen silmukkamääriin ja kerroksiin kussakin vaiheessa ja sain laskettua varsin järkevän oloisia mittoja. Varsinaista neulematematiikkaa ei sitten loppujen lopuksi tarvittukaan vaan pääsin toteuttamaan takkia ottamalla käyttöön silmukkamäärät pienimmästä ja kerrokset isoimmasta koosta.

Gimme some water!!

Brothers, sisters, uncle Ernie I´m here…

Sweet little penguin(Morris), you are mine now, all mine!

pattern: Pasha the penguin in Knitty

yarn: SandnesGarn Mandarin Petit

needles: Brittany birch dpns 2,75mm

Tarinoidaampa välillä jostakin, joka on äskettäin aloitettu ja myös valmistunut. Olen usein katsellut paikallisessa lankaliikkeessä Mandarin Petit-langan kattavaa värivalikoimaa, monta hyllyllistä tavattoman houkuttelevia ja “kuvaavia” värejä. Vaikkapa oranssi, sehän on enemmän kuin oranssia väriä, siitä voi tehdä nokkia, räpylöitä tai vaikka appelsiinin.

Sitten silmiini osui netissä haahuillessani Knittyn neulottu pingviini. Hahmoja on välillä hauska tehdä, katsoa kuinka rivi riviltä alkaa muodostua muotoa ja kun sitten kokoamisen aika koittaa, on tunnelma katossa. Kävin siis oravannahkakaupoilla lankaliikkeessä ja vaihdoin edellisestä projektista yli jääneet kerät pingviiniin.Pasha on ohjattu neulomaan 4mm puikolla, Mandarin Petit:lle suositellaan 3mm puikkoa eli pienempään pingviiniin saisi varautua. Kokeilin ensin 3mm puikolla mutta minun käsialallani neuleesta olisi tullut aivan liian hataraa, 2,5mm puikot puolestaan olivat muissa töissä ja toteutin tämän sitten 2,75mm puikoilla. Neulos jäi näinkin hieman väljäksi mutta koska en jaksanut alkaa laskemaan silmukoita isompaan otukseen ja toisaalta oli kiva jos valmiin eläimen tulisi havaitsemaan ilman suurennuslasia, tyydyin tähän.Nimesin tiitiäisen uudelleen ja pikkuruinen Morris kuoriutui 7.8. Morris oli kuvaushetkellä vielä niin nuori etteivät sen silmät olleet vielä avautuneet mutta sittemmin Morrikselle aukesi oikein kauniit lankasilmät. Morris on siten turvallinen leikkikaveri myös pienemmille pingviininystäville.Tämä oli hauska parin illan projekti ja hyvää tekniikkaharjoitusta. En muista olenko aiemmin tehnyt wrap and turn (mitä nämä ovat suomeksi?) kavennuksia ja ne nyt vähän tuosta valkoisesta masusta tursottavat. Hahmon täyttäminen oli projektin vaativin osa, se että kaveri edes etäisesti muistuttaa Etelämeren serkkujaan on silkkaa sattumaa.

Lisää löytöjä neulekopan pohjalta, kärjestä aloitetut sukat. Tavoitteena ilmeisesti ollut aivoton tv-neule, mutta joku raja pitäisi aivottomuudellekin säätää. Toisaalta aivottomina tehtyjä neuleita tulee eniten pidettyä, pidän sileästä ja selkeästä vaatetuksesta mutta monimutkaisia sovelluksia on paljon kivempi neuloa, ikuinen dilemma.

Lanka on perus Regian sukkalankaa ja värikin sen verran perusta, että jos nämä nyt purkaisi niin langan uudelleen marinointivaihe muodostuisi varmasti pitkäksi. Nilkkamittaisia sukkiakin on varastot täynnä(?)

Eli eikun polvisukan tekoon, kun sukalla on edes jokin tavoite niin aivottomuus ei ole liian ilmeistä. Kantapäässä olevan silmukkamerkin jälkeen neuloin vielä kaikilla 44s:lla mutta nilkkaosan jälkeen aloitin lisäykset 2s/krs aina yksi silmukka molemmin puolin saumaa. Olen jossain vaiheessa höpsähtänyt täysin noihin sukan saumoihin ja tähänkin sukkaan aloitin sauman heti kantapään valmistuttua, olisi voinut aloittaa aiemminkin kun olisin heti keksinyt, että itsekehitetyissä sukissakin saa olla saumoja.

Tavoite: neulotaan niin kauan kuin lankaa riittää (olen rimppakinttu, joten sitä varmasti riittää…). Olen uudelleenkerinyt langan kahdelle kerälle eli langanmenekkiä on helppo seurata.

Kesälomamatkalta paluun jälkeen pengoskelin kotona keskeneräisten töiden koppaa. Lähes valmista, keskeneräistä ja aivan alkutekijöissään olevaa neulomusta ilmestyi näkyville. Yhtenä ehdokkaana niskasta aloitettu huivi, reunusta ja ensimmäistä mallikertaa näkyi olevan tuloillaan mutta mistä mallista?

Huivin lähistöllä eikä missään muuallakaan asunnossa näkynyt irtonaisena kuljeskelevaa ohjetta. Neulontapisteessä olevat muistiinpanotkaan eivät suostuneet avautumaan, ainoa huiviin viittaava raapustus oli seuraavanlainen:

Budding lace 1 Tehty 27s

Budding lace 2×14—>195s=84krs

Näiden alla nimi “West Valley Alpaca” ympäröitynä. No ensinnäkään käsissäni olevassa rääpäleessä ei mitenkään voinut olla noin paljon silmukoita tai kerroksia ja toisekseen lankakaan ei ollut alpakkaa vaan Kamenaa, joka aiemmin keväällä vokotteli itsensä puikoille. Nyt tekele tuntui kuitenkin epäilyttävän karhealta, kesähelle saattoi osaltaan vaikuttaa mutta epätietoisuus huivin tulevaisuudesta häiritsi kuitenkin sen verran, että päädyin purkuhommiin.

Siinä purkaessani alkoi muistinikin pikkuhiljaa hahmottamaan kevättä ja kyllä tosiaan alpakasta tuli neulottua huivi, Swallowtail Shawl, joka pääsi heti pingotuksen jälkeen kesäsäilöön. Eihän sitä nyt ihminen voi kaikkia käyttämättömiä huivejaan muistaa, eihän. Niin ja pääskynhännän alpakkakaan ei ollut West Valley:sta vaan Artesanoa Boliviasta.

Minä todella tarvitsen tämän blogin - I really need this blog.