Kesälomamatkalta paluun jälkeen pengoskelin kotona keskeneräisten töiden koppaa. Lähes valmista, keskeneräistä ja aivan alkutekijöissään olevaa neulomusta ilmestyi näkyville. Yhtenä ehdokkaana niskasta aloitettu huivi, reunusta ja ensimmäistä mallikertaa näkyi olevan tuloillaan mutta mistä mallista?

Huivin lähistöllä eikä missään muuallakaan asunnossa näkynyt irtonaisena kuljeskelevaa ohjetta. Neulontapisteessä olevat muistiinpanotkaan eivät suostuneet avautumaan, ainoa huiviin viittaava raapustus oli seuraavanlainen:

Budding lace 1 Tehty 27s

Budding lace 2×14—>195s=84krs

Näiden alla nimi “West Valley Alpaca” ympäröitynä. No ensinnäkään käsissäni olevassa rääpäleessä ei mitenkään voinut olla noin paljon silmukoita tai kerroksia ja toisekseen lankakaan ei ollut alpakkaa vaan Kamenaa, joka aiemmin keväällä vokotteli itsensä puikoille. Nyt tekele tuntui kuitenkin epäilyttävän karhealta, kesähelle saattoi osaltaan vaikuttaa mutta epätietoisuus huivin tulevaisuudesta häiritsi kuitenkin sen verran, että päädyin purkuhommiin.

Siinä purkaessani alkoi muistinikin pikkuhiljaa hahmottamaan kevättä ja kyllä tosiaan alpakasta tuli neulottua huivi, Swallowtail Shawl, joka pääsi heti pingotuksen jälkeen kesäsäilöön. Eihän sitä nyt ihminen voi kaikkia käyttämättömiä huivejaan muistaa, eihän. Niin ja pääskynhännän alpakkakaan ei ollut West Valley:sta vaan Artesanoa Boliviasta.

Minä todella tarvitsen tämän blogin - I really need this blog.