Eilisen illan työntulos, sain nitkutettua ensimmäisen sukan resorin ja voi kuinka palkitsevaa oli sitä katsella. Verrattuna viimeiaikaiseen paksulla langalla pungertamiseen (tyyliin illassa saa “metritolkulla” valmista) tämä on jotakin voittamatonta. Vielä illalla, viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa, piti viettää hiljainen hetki kierteisiä silmukoita ihaillen.

Se siitä, omasta kivasta, asiaan! Luulin ostaneeni yksivärisiä Trekking (XXL) keriä, mutta mitä vielä valkoista lukuunottamatta kaikissa lukee enkuksi: saadaksesi parhaan efektin, käytä vuorottaisia keriä. Minkä hiton efektin? En ole ennen neulonut tämän merkin lankoja ja kuikuilin vähän langan vyötettä aloittaessani ja kyllähän se siitä sitten selvisi, kun oli hitusen matkaa tikuttanut menemään, harmaan seassa luimistelee pieniä aavistuksia, ikäänkuin tummia kuiskauksia.

Onneksi en kerinyt kahta kerää neljäksi ja alkanut temppuilemaan vuorottaisten kerien kanssa, tuloksena olisi varmaan tummaa älämölöä ja kun minä en nyt erityisesti kaipaisi mitään efektejä vaan mallikuvio on se juttu. Purkamaan en ala, katsotaan mitä tuleman pitää.

Seuraavaksi päivän värikuvaan, lankaostosteni mukana tuli kaupanpäälliseksi oheiset maskotit, oranssissa pikku pussukassa. Just for You ja aurinkomaskotin takana Made With a Smile, aww! Nämä olivat kiva yllätys, kävin Wolhallan sivuilta katsomassa onko näitä siellä lisääkin myytävänä ja selvisi, että nämä ovat tiibetiläistä hopeaa ja yhden namun saa 30€ ostoksesta.

Urban Aranista myös väliaikatietoa, päättelin eilen olkasaumat ja pääsin sovittamaan vartalo-osuutta, tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta. Vetoketjun kanssa pystyy tietysti vielä sössimään ja kauluskaan ei ole missään vaiheessa.

Hihoihin on kaikki lisäyskerrokset tehty ja ajattelinkin seuraavaksi tarttua kaulukseen, saa nähdä miten lanka riittää. Pingottaessa tätä neulosta on kuitenkin mahdollista venyttää paljonkin eli ehkä hihat saavat pituutta siitä, jää nähtäväksi.

Noniin, hengitys on hieman tasaantunut ja kuvio alkaa hahmottumaan. Naureskelin tuossa itsekseni, että onneksi ei tullut 12 väriä lankaa ja kahdeksaa sukkakirjaa, vaan Phildarit - olisi voinut piä hajota - nythän näillä ei periaatteessa ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Rauhoituttuani voisin hieman kartoittaa mitä näistä langoista on suunnitteilla (kiva sitten myöhemmin katsoa mihin langat lopulta päätyvät). Regian Espresso sävyistä lankaa tilasin kolme kerää, ajattelin niistä tehdä toisiinsa sointuvat Clapotiksen ja sormikkaat.

Vaaleimmasta Trekkingin harmaasta aloitan jo tänään German Stockingit toivottavasti projekti tulee jatkumaan (minulta loppui printteristä keltainen muste ja nyt mokoma ei suolla edes mustavalkoista) ilman kynä-paperi showta mahdollisimman pian.

Vaaleimmasta harmaasta ja joko valkoisesta tai sitten tummemmasta harmaasta suunnittelen aiemmin neulotulle harmaalle huiville kaveriksi Eunnyn Anemoi Mittenseja.

Muut värit kilpailevatkin sitten taustalla päästäkseen puikoille, jonkin ihkun sukkaohjeen muodossa. Opalin puuvilla-villasekoitteen kerkesin jo keriä kahdelle kerälle, mitään suunnitelmaa ei vielä ole, mutta oli vaan pakko keriä.

Pikku-Kettu vihulainen esitteli eilen aivan mielettömän upeat sukat, malli löytyy Yarnissimalta . Minäkin haluan tuollaiset ja niihinhän ei tietenkään tänään saapuneessa tilauksessa ollut lankoja, ainakaan yksikään ei vielä ole ilmoittautunut. Lanka saisi olla aavistuksen kiiltävää - jotakin herkullista, jostakin kaukaa?

klikkaamalla jotakin kuvista pääset sarjalliseen esitykseen, lankojen värit siinä samalla

Olo on kuin olisi syönyt boxillisen sokerimuroja, tilaukseni Wolhallasta ja Phildarilta saapuivat tänään, kaikki tämä yhtenä päivänä! Mitään järjellistä sanottavaa ei tunnu irtoavan vielä tähän hätään mutta yhden huomion voin heittää. Phildarin uusimmassa Twenty:ssa, ensimmäisellä aukeamalla ovat kaikki lehden mallit tasolle levitettynä (samalla tavalla kuin heidän lastenneulelehdissään), näitä tasokuvia on mausteena myös mallien esittelysivuilla. Eri kätevää, sanon minä, kaaviostahan voi tietysti neuleen muotoa myös hahmottaa, mutta kyllä valmis neule kertoo sen vielä paremmin.

Sen sijaan pieniä valmistuneita juttuja. Työhuonekämppikseni Richard suostui rouvansa Christinen kanssa esittelemään nämä neuleet.

pattern: Bainbridge scarf by pepperknit

yarn: GGH Maxima 100% merino about 50g

needles: addi circular 4mm/60cm

pattern: baby socks by Novita

yarn: Opal sockyarn

needles: Brittany birch dpns 2,75mm

Ensimmäiset hyväntekeväisyyssukat valmiina, en ole ennen neulonut vauvaneuleita, eikä minulla ole käsitystä vauvojen pukemisesta eikä varsinkaan venäläisten lastenkotivauvojen pukemisesta mutta kuvittelisin nuiden olevan vauvasukat (Richardilla on suhteellisen suuri jalka). Selasin kaikki hallussani olevat Novitan neulelehdet (siitä asti kun tätä uutta Novitaa on ilmestynyt) ja löysin kaksi sukkamallia vauvalle, toinen niistä on tuo ylläoleva. Näitä kahta mallia Novita kierrättää lehdestä toiseen. Voisin kuvitella, että myös vauvansukan voisi neuloa lukemattomilla muillakin tavoilla. Pitänee tutkia ulkomaista tarjontaa. Seuraavaksi neulon isomman lapsen sukat.

Tänään illalla ajattelin kuitenkin luoda silmukat Urbanin hihoihin, kun 4mm puikko vapautui Bainbridgesta. Vartalokappaleita en sittenkään ole vielä pingottanut ja juuri tähän väliin luin sitten pingotuskatastrofista toisaalla, uuh, miten tässä vielä käy?

Edit. Se ei pelaa, joka pelkää. Ähersin vartalokappaleet oikenemaan, että mä inhoan paksujen neuleiden pingotusta. Näissäkin kappaleissa olisi ollut varoja vaikka kahteen miehen puseroon, jotenkin täysin hallitsematonta touhua. Kappaleet näyttävät tällä hetkellä valtavilta vaikka ovatkin kaavion mukaan mittaan pingotettu hoh-hoijaa, katsellaan.

Pitsihuivien pingotus on paljon kivempaa, voi hakea uusia venymisennätyksiä, milli tuolta ja haa sentti lisää täältä. Onneksi kohta pääsee neulomaan.

Makepiece kävi täällä eilen iltasella haastamassa, alkuperäinen haaste löytyy Tiinalta. Kaivelin sukkalankajämiäni ja löysin seuraavan epävärisuoran.

Eiköhän noista jotakin saa kietaistua, jokaiselle kuvassa näkyvälle kerälle löytyy pari, eli ohuimpia ajattelin neuloa kaksinkertaisena niin tulee kestävämpää.

Eilen aloitettu Bainbridge scarf edistyy nopeasti, seuraavassa kuvallinen todiste (klikkaus suuremmaksi omalla vastuulla, varokaa polttamasta verkkokalvojanne. Kyllästyin valotusongelmiin ja päätin katsoa mitä syysauringolla on annettavana - otetaan sitä sitten koko rahalla..)

Urban Aranin vartalokappaleet ovat nyt virallisesti valmiiksi neulottu, tänään ne pääsevät pingotukseen. Pientä sumplimista vaati sovitella omat ja ohjeen toimenpiteet keskenään. Halusin tehdä ohjeeseen verrattuna päinvastoin, eli olkapääsilmukat pitoon ja kaula-aukkosilmukat päätellyiksi. En ole ennen soveltanut puserosta villatakkia, joten täyttä varmuutta siitä mitä tuleman pitää, ei ole. Joka tapauksessa olen vahvasti sitä mieltä, että nostetut silmukat ovat kaula-aukossa pidossa olleita silmukoita napsakammat ja olkasaumojahan minä en ompele (vrt. kolmen puikon päättely).

Olen myös vahvasti päättänyt olla sitä mieltä, että lanka riittää. Tein pieniä järjestelyitä, eli purin ennen olkapäähommeleita toisesta etukappaleesta siihen juuri sijoitetun täyden kerän ja korvasin sen vajaalla. Harrastin vähän langan pujottelua olkapääosuuksilla, välttäen langan katkaisua. Kauluksestakaan ei ehkä kannata tehdä niin korkeaa kun alunperin suunnittelin, takki on melko jämäkkä ja jos neuloisin kovin korkean kauluksen, voisi lopputulos ylös nousseine leukoineen olla jokseenkin korskea?

Viikonloppuna ajattelin hurauttaa hihat valmiiksi ja siitähän ei sitten enää ole pitkä matka vetoketjuun - jota ei siis vielä ole.

Tällä hetkellä kaipailen pientä välipalapuuhaa, taannoin näin parissa blogissa Bainbridge scarf:n. Eilinen blogikierros, haudutti ajatuksen valmiiksi saakka ja kaivelinkin jämälankakoristani esille muutaman pienen pallukan villatakin teosta ylijäänyttä GGH:n Maximaa, samaa värierää kuin taannoiset Fetchingit. Näistä tulee yhdessä soma syyssetti.

Yritin epätoivoisesti ottaa jotakin kuvaa tätä postausta varten, mutta kamera ylivalotti kaiken, minen ominpäin ymmärrä siitä mitään, joten postaus jäi kuvatta - lupaan seuraavaan kirjoitukseen ainakin yhden kuvan.

Istuu se, tai ainakin pistetään istumaan (pingottamalla). Seuraavaksi oddcherry liittyy - riittääkö lanka - hippaleikkiin, olen lukenut, että tässä tilanteessa kanssaneulojilla on tapana mm. kiihdyttää neulomisnopeutta, lyhentää kappaleita, tehdä taikoja jne. Katsotaan mitä minä keksin.

Eilisen sovituksen perusteella päätin, että vartalokappaleiden sopiva pituus ennen kädenteitä on 35cm, siihen kädentiet päälle eli 23cm ja kokonaispituudeksi tulisi 58cm, hihojakin sunnittelen hieman lyhentäväni. Näihin varmaan lanka vielä riittää mutta entä kaulus?

Laskennallisesti varaamaani lankaa on yli 100m enemmän kuin alkuperäistä lankaa, ja tässä tulee se legendaarinen: olisi pitänyt ottaa vielä yksi kerä (sen jo otetun yhden ylimääräisen lisäksi).

Sain eilen neulotuksi takakappaleen kädentieosuudet kaula-aukkoa lukuunottamatta, tänään neulon etukappaleet samaan mittaan ja teen kaula-aukot molempiin. Elämme jännittäviä aikoja…

Yllä lauantain ja sunnuntain työn tulos, etukappaleet ovat nyt samassa korkeudessa takakappaleen kanssa. Odotamme jännityksellä mitä tuleman pitää, edessä on siis kevyt kokoonharsiminen ja ensimmäinen sovitus, did-didi-dii…

Eilen oli välipäivä neulomisen suhteen, kävi vähän käsille tuo viikonlopunvietto Urbanin kanssa, tietokoneen- ja netin- käyttöähän se ei tietenkään estä eli kaupoilla käytiin. Ostin vähän lehtiä, paljon lankoja ja yhden sukkamallin. Näistä enemmän sitten kun saapuvat perille, tai sukkamalli on jo tietysti perillä kun on PDF.

Mitenkähän muut neulebloginpitäjät estävät/hidastavat sujahtamista lähipuotiin sukkalankojen perässä, kun tilatuilta langoilta kuitenkin hetki menee matkantekoon? Nimim. ensikertaa julkisesti tässä tilanteessa.

Highland cattle

Tapasimme ulkoilulenkillämme yhden kaupunkimme maisemanhoitoyksiköistä, perheryhmällisen ylämaankarjaa. Iskäpappa, mammoja/neitejä ja vasikoita. Pystyssä oli ainoastaan yksi mamma, kaikki tämän kesän vauvat olivat niin tehokkaasti maissa ettei päitä saatu kuviin. Iskä vahti porukkaa varsin jylhän näköisenä (keskimmäinen kuva).

Pakosti tuli neulojan mieleen tuulessa viuhuvia selkävilloja katsoessaan että mitähän noista kavereista saisi kerittyä? Nythän niille on vasta talvikarva tuloillaan, eli paras villa on tietysti vasta talven jälkeen mutta kyllä hyö varsin karvaisia olivat nytkin.

Täällä sisällä puolestaan jatkuu Urban Aranin neulonta. Loin eilen silmukat etukappaleita varten, neulon ne seuraavaksi kainalomittaan, sitten harsin koko tämän hetkisen tekeleen sivuista kasaan ja kokeilen mahdunko niiden väliin. En siis tehnyt vielä takakappaletta valmiiksi, jätin sen noin 35cm mittaan. Täytyy vielä miettiä takin lopullista pituuttakin ja sekin selvinnee paremmin kunhan pääsen tekelettä paremmin kokeilemaan.

Tämmöinen paksu palttoo on jotenkin niin hankala arvioitava koon suhteen, toisaalta tämä voi pingotusvaiheessakin tehdä vaikka mitä. Itse suosin menetelmää, jossa neule kastellaan kunnolla, tämä voi siinä hötäkässä periaatteessa vaikka levitä käsiin.

Jo lähes kolme kerää kieputettuna sykerölle, melkoinen ahmatti. Toisaalta kyseisissä kerissä ei ole kuin 63m/kerä, hieman toista kun sukkalangoissa. Niskoihinkin tämä junttura vaikuttaa, tulee purtua hampaita yhteen kun painii paksun langan kanssa. Toisaalta tuon kappaleen kanssa ei enää jatkossa painimista juuri ole, koska hauskin osuus, eli nuo sivukuviot päättyivät, nyt vaan huristellaan melkein pelkällä joustimella ylös.

Mites muut tätä mallia tällä hetkellä tekevät, aiotteko tehdä kauluksen ohjeen mukaan? Ohjeessahan tuo keskikuvio tulisi kauluksessa sekä eteen että taakse. Itse olen ajatellut tehdä kuten Street and YOs eli niin, että kauluksessa ei ole kuin joustinta ja mukailla Jared:a tehden joustimen huomattavasti pienemmillä puikoilla ja tarvittaessa kaventaen, katsotaan sitten kun siellä asti ollaan. Toisaalta jos mieli muuttuu myös Tuulian toteutus on kiva, eli kuvio olisi vain edessä.

Uusi Knitty on ilmestynyt, bongasin sen eilen Hansun blogista, jostain syystä minulle ei tullut eilen mailia uudesta Knittysta eikä myöskään KnittingDaily:sta.

Kansikuvaneule Muir on aika muikea mutta eniten viehätti taas vähemmän järkevä juttu eli woodins. Mallivalikossa olevassa kuvassa oliot ovat oikeassa puussa ja ajattelin, että ei ne oo yhtään kivoja pelkästään mutta niillehän neulotaankin ihan ikioma pölli.