Sep 15
Urban-rural
Highland cattle
Tapasimme ulkoilulenkillämme yhden kaupunkimme maisemanhoitoyksiköistä, perheryhmällisen ylämaankarjaa. Iskäpappa, mammoja/neitejä ja vasikoita. Pystyssä oli ainoastaan yksi mamma, kaikki tämän kesän vauvat olivat niin tehokkaasti maissa ettei päitä saatu kuviin. Iskä vahti porukkaa varsin jylhän näköisenä (keskimmäinen kuva).
Pakosti tuli neulojan mieleen tuulessa viuhuvia selkävilloja katsoessaan että mitähän noista kavereista saisi kerittyä? Nythän niille on vasta talvikarva tuloillaan, eli paras villa on tietysti vasta talven jälkeen mutta kyllä hyö varsin karvaisia olivat nytkin.
Täällä sisällä puolestaan jatkuu Urban Aranin neulonta. Loin eilen silmukat etukappaleita varten, neulon ne seuraavaksi kainalomittaan, sitten harsin koko tämän hetkisen tekeleen sivuista kasaan ja kokeilen mahdunko niiden väliin. En siis tehnyt vielä takakappaletta valmiiksi, jätin sen noin 35cm mittaan. Täytyy vielä miettiä takin lopullista pituuttakin ja sekin selvinnee paremmin kunhan pääsen tekelettä paremmin kokeilemaan.
Tämmöinen paksu palttoo on jotenkin niin hankala arvioitava koon suhteen, toisaalta tämä voi pingotusvaiheessakin tehdä vaikka mitä. Itse suosin menetelmää, jossa neule kastellaan kunnolla, tämä voi siinä hötäkässä periaatteessa vaikka levitä käsiin.
2 Comments so far
Write a comment

No onpas veikeen nakosia otuksia. Aranista tulee hieno. Upean varinen myos.
Kiitos Sonja! Ja nuo lehmät, jos mä pitäisin lehmiä niin mä pitäisin just tuollaisia. Opastaulun mukaan ovat erittäin rauhallisia ja lempeitä ja pystyvät hyväksikäyttämään hyvin vähäravinteisiakin kasveja ja jopa vedenalaista kasvillisuutta syövät. Tuolla paikalla ne ovatkin juuri rantaniityn umpeenkasvamista estämässä ja tuon lehmän nilkoista näkyy, että se on kahlannut jossakin.