Urban Aranin vartalokappaleet ovat nyt virallisesti valmiiksi neulottu, tänään ne pääsevät pingotukseen. Pientä sumplimista vaati sovitella omat ja ohjeen toimenpiteet keskenään. Halusin tehdä ohjeeseen verrattuna päinvastoin, eli olkapääsilmukat pitoon ja kaula-aukkosilmukat päätellyiksi. En ole ennen soveltanut puserosta villatakkia, joten täyttä varmuutta siitä mitä tuleman pitää, ei ole. Joka tapauksessa olen vahvasti sitä mieltä, että nostetut silmukat ovat kaula-aukossa pidossa olleita silmukoita napsakammat ja olkasaumojahan minä en ompele (vrt. kolmen puikon päättely).

Olen myös vahvasti päättänyt olla sitä mieltä, että lanka riittää. Tein pieniä järjestelyitä, eli purin ennen olkapäähommeleita toisesta etukappaleesta siihen juuri sijoitetun täyden kerän ja korvasin sen vajaalla. Harrastin vähän langan pujottelua olkapääosuuksilla, välttäen langan katkaisua. Kauluksestakaan ei ehkä kannata tehdä niin korkeaa kun alunperin suunnittelin, takki on melko jämäkkä ja jos neuloisin kovin korkean kauluksen, voisi lopputulos ylös nousseine leukoineen olla jokseenkin korskea?

Viikonloppuna ajattelin hurauttaa hihat valmiiksi ja siitähän ei sitten enää ole pitkä matka vetoketjuun - jota ei siis vielä ole.

Tällä hetkellä kaipailen pientä välipalapuuhaa, taannoin näin parissa blogissa Bainbridge scarf:n. Eilinen blogikierros, haudutti ajatuksen valmiiksi saakka ja kaivelinkin jämälankakoristani esille muutaman pienen pallukan villatakin teosta ylijäänyttä GGH:n Maximaa, samaa värierää kuin taannoiset Fetchingit. Näistä tulee yhdessä soma syyssetti.

Yritin epätoivoisesti ottaa jotakin kuvaa tätä postausta varten, mutta kamera ylivalotti kaiken, minen ominpäin ymmärrä siitä mitään, joten postaus jäi kuvatta - lupaan seuraavaan kirjoitukseen ainakin yhden kuvan.