Se paistaa sittenkin. Kaikkea tämä bloginpito teettää, valokuvaajille valo on ikiaikainen juttu mutta itse en ole valokuvaaja ja sinänsä neulomisen kannalta sivuseikasta on nyt syksyn myötä tullut se varsinainen päänvaiva. Kuvattomia blogeja on vähän nihkeä lukea, ja mielelläni tarjoaisin kuvallista ilmaisua heille, jotka sitä kaipaavat ja tätä verbaalista jorinaa sitten vaikka itseäni varten. Uusi kamera on mietinnässä ja sitä odotellessa mennään näillä eväillä.

Käydäämpä sitten läpi mitä auringonpaiste sai aikaan, arvaako kukaan? No lankaostoksia tietysti. Kävin vähän turisemassa paikallisessa lankaliikkeessä ja mukaan lähtivät nämä:

Kauan himoitsemaani Merino Oroa, josta tulee Muir ja muutama keränen kirjoneulelapasia varten, jotka voisivat olla esim Dainat. Toisaalta myös The Knitter’s Book of Yarn:sta löytyvät Norvegian Snail Mittensit ovat alkaneet kuiskia vihjailevasti. Muistamme tietysti tässä välissä myös Anemoit, joiden langat olivat jo marinoitumassa lankalipastossani.

Au, kuka potkaisi? Niin ne keskeneräiset työt, muistellaan nyt vähän niitäkin. Hitaasti mutta varmasti edistyvät Baijerilaiset sukat ja yksinkertaiset sormikkaat. Sukkia neulon tällä hetkellä mielummin, sormikkaissa on saavutettuna se kriittinen piste, josta eteenpäin eteneminen hieman jännittää. Tuli tuossa taannoin neulottua pygmisormikkaat, joiden saama kritiikki hieman verottaa intoa kokeilla sormien neulomista toistamiseen.

Urban Aran on kovasti mielen päällä mutta se nyt tarttisi ehjän viikonlopun edetäkseen. Viime viikonloppuna meillä vaihdettiin hieman huonejärjestystä ja maalattiin kaksi huonetta uusiksi, siinä tekosyytä kerrakseen. Kyllä se vielä valmistuu ja aurinkokin varmasti paistaa sitten heti, että saamme sen myös kuvattua.

The Knitter’s Book of Yarn by Clara Parkes

Meillä rakastetetaan kirjoja, niitä ostetaan, lainataan ja luetaan jatkuvasti. Jonkinlainen ostokynnys on aikojen (ja muuttokuormien) myötä kehittynyt pelkästään luettaville kirjoille mutta tietokirjoille se on varsin matala ja tämän kirjan kohdalla olematon. Tietokirja langoista!

Kirja on näppärän kokoinen n. 19,5 x 23,5cm (paksuus kansineen n. 2,5cm) se on painettu miellyttävän matalle ja paksuhkolle paperille (itselleni tärkeä yksityiskohta, kun lueskelen neulontanurkkauksessani, kiiltävä paperi heijastelee inhasti kohdevalosta).

Kirja on jaettu neljään pääosaan: kuitulähteet, langanvalmistus, erityyppiset langat (tämä osasto sisältää myös neuleohjeet) ja loppuyhteenveto; mm. nippelinappelitieto langoista, hoito-ohjeet, sanasto, suositeltavat lisälukemiset ym.

Tilasin kirjan lankatietouden takia mutta kirjan sisältämät neuleohjeet olivat iloinen yllätys. Ohjeet on valittu periaatteella lanka ensin ja mitä kyseisestä langasta kannattaa ensisijaisesti neuloa, lisäksi ohjeiden yhteydessä selvitetään yksityiskohtia kulloisestakin lankatyypistä.

Ihana kirja! Vastaan mielelläni kysymyksiin jos jotakuta toistakin kyseinen opus kiinnostaa.

Eikä tässä kaikki, lisääkin ostoksia. Luin eilen blogeista, että IK:n Holiday Gifts on myynnissä ja juoksujalkaa kävin tänään poimimassa omani, samalla mukaan tarttui myös marie claire idées ja ranskan sanakirja (Phildar-ohjeet täältä tullaan). Pikkuisen lukuevästäkin tuli hommattua.

IK:ssa on mukavia pieniä projekteja, jotka minä - minä - minä, saan lahjaksi. En ole vielä koskaan neulonut lahjaksi kenellekään muulle. Miehelleni neulon tilauksesta ja omista päähänpistoistani mutta lahjat hänelle ovat toistaiseksi tulleet hankituksi erikseen.

marie claire taas on kuten naistenlehtiversionsakin (brittinä kiitos) paikallaan kun tarvitsee idea overloadin. Tätä ennen olen pärjännyt ilman sanakirjaa mutta nyt löytyy sitten sekin.

Clapotiksen neulominen päättyi eilen ja äsken irrotin huivin pingotuksesta, siitä tuli aika huge 43×232cm - ohut ja ylellisen oloinen, vaikka sukkalankaa onkin. Valokuvaa valmiista huivista saamme kuitenkin odotella kunnes päivä suvaitsee kirkastua (aurinko lienee vähenevä luonnonvara seuraavat puolen vuotta).

Eilen aloitin myös Clapotikselle kaveriksi sormikkaita, ensimmäinen malli, jonka etsimisessä hyödynsin Ravelrya: Picot Edged Cashmere Gloves by Susan Chang. En muista olenko aiemmin tehnyt provisional (invisible jne.) cast on:a mutta nyt olen, jälleen kerran sai todeta millaisesta tekniikkalajista neulomisessa välillä on kyse. Aloitin sormikkaita sen verran myöhään illalla, etten millään meinannut tajuta miten saan silmukat luotua halutulla tavalla ja Ravelrysta löytyi apu tähänkin piinaan. Päädyin Eunny Jangin opastamaan virkkuuvaihtoehtoon I ja johan syntyi hienoa jälkeä.

Saatuani Picot-reunuksen valmiiksi liitin työhön kerän toisen pään saadakseni jämäkämmän sormikkaan, samalla se pienentää hieman kokoa, kuten valitsemani puikkokin (2,5mm).

Lopuksi blogini ensimmäinen nillitys: alkaa.. Onko kenelläkään ideoita millä kuvittaa neuleblogiansa Suomen syksyssä/talvessa paskalla kameralla ja lyhyellä pinnalla? Ei minullakaan, naapurit ja parvekkeen kaiteella ihmettelevät tiaiset vaan pyörittelivät päitään kun yritin saada valon riittämään yhteen halvatun sormikkaan rannekkeeseen, seuraavaksi loppuukin sitten kamerasta akku ja katkeaa sormesta kynsi, kun revin sijaisakkua Xboxin peliohjaimesta. En ota enää yhtää kuvaa, -kele. Nillitys päättyy.

Torstaina aamusella satuin menemään katsomaan tilannettani Ravelry-jonossa… minun edelläni oli enää 51 jonottajaa. Päivä tuntui pitkältä kuin nälkävuosi ja myöhään illalla se kutsu sitten vihdoin napsahti sähköpostiini. Kävin heti kirjautumassa ja vähän kokeilemassa huomatakseni ettei kuvien lisääminen onnistu.

Nukuin yön yli ja uutta intoa piukassa pinkaisin takaisin Ravelryyn hakkaamaan päätäni seinään, katsoin useaan otteeseen videotutoriaalia, luin helppifoorumilta muiden ongelmista ja surffasin Flickr:ssa. Välillä suljin selaimen ja puhaltelin. Sitten silmiini osui linkki jonkinlaiseen Flickr-käyttäjäjäljittäjään ja ongelma alkoi aueta, minua ei löytynyt Flickr:sta käyttäjänimellä oddherry mutta mailiosoitteella kyllä. Menin penkomaan lisää yksityisyydensuojaasetuksia ja löytyihän se, ruudussa, joka estää etsijöitä löytämästä Flicr-profiilini oli rasti. Poistin rastin ja voilà johan muuttui mutina riemuksi. Kyseinen rasti oli ilmeisesti oletusasetus koska en muista itse sellaista laittaneeni, toisaalta en olisi tuota koskaan huomannutkaan ellei joku olisi hihkaissut koska en itse itseäni Flickr:sta etsi.

Seuraavaksi toiseen epätoivoiseen taisteluun, työnimellä ugly pizza kulkenut kakkara on juuttunut mietintäpoimuun koska värjäyksen tulos ei aivan vastannut odotuksia. Tuo pelkkä lanka vielä jotenkin menee mutta pizza - ei!

Kuvasta voi tarkkasilmäinen havaita, että sidoslanka (alunperin vedenvihreää Samosta) on jotakuinkin jonkinsortin burgundya mutta varsinainen värjäyskohde ei. Ne teistä, jotka olette joskus keittäneet mustikasta mehua voitte kuvitella siivilöintikankaan ja kuinka se siinä mehua siivilöidessä saa kivasti väriä, kuvitelkaa seuraavaksi siivilöintikangas pesun jälkeen, yyh.

Langassa olevat metallitehosteet pistävät entistä enemmän silmään ja pelkkä langan ajatteleminenkin lisää tuskaa. Langan tummentaminenkaan ei auta koska se vain lisäisi metallinhehkua - tuiki tuiki..

Näiden sukkien piti olla palkinto Urban Aranin kasaamisesta mutta arvatkaas mitä, UA on tismalleen siinä tilassa kun viimeksikin. Värjäysviikonlopun jälkeen suoraan sanottuna kehtuutti ja neuloskelinkin lähinnä Clapotista, tahkosin siihen pituutta ja sitä kertyikin niin, että pääsen seuraavaksi tekemään lopetuskulmaa.

Myös taannoin vilauttamaani neuletakkiin syntyi uusi vyö.

Alkuviikosta neuloin Baijerilaisiin resorit mutta tortai-iltana en sitten enää malttanut odotella vaan mallineuletta oli pakko päästä kokeilemaan (UA voi odottaa vielä hetken). Alku oli hidasta tököttämistä mutta kuvion muotouduttua vauhti alkoi nopeutua, olen aivan rakastunut tuohon malliin ja voin jo nyt luvata tekeväni tuollaiset toisessakin värissä. Näissä sukissa toteutuu oma herkutteluneulomiseni, pienten yksityiskohtien nakertaminen - ihanaa.

Russian Coat by Norah Gaughan

Leaf Pattern Vest by Sasha Gagan

Fair Isle Cardigan by Debbie Bliss

Fairisle Vest by Louisa Harding

Lace Shawl by Karen Joan Raz

Oregon Autumn Cardigan by Alice Starmore

Cabled Pullover by Martin Storey

Eilen viimeksi kävin katsomassa joko Vogue Knitting olisi saanut sivunsa pystyyn ja näkisi mitä lomalehdeltä on odotettavissa mutta ei. Tänään sitten postiluukusta kolisi ja oudon näköinen lehti putkahti käsiini, VK the international knitting magazine… Mukana oli pieni lippunen, joka kertoi, että kansainväliset tilaajat saavat jatkossa lehtensä tällä “omalla” kansitaitollaan, ai jaahas.

No ei se mitään kun sisältö on sitä taattua laatua. Yllä olevien lisäksi lehti on pullollaan toinen toistaan monimutkaisempia sötkötyksiä mm. Nicky Epsteinin tuolinpäällys, eli ennen lomat loppuu kuin neulottavat.

Ihan kuin kiusaksi lehteen oli otettu lyhykäinen artikkeli guernsey-neuleista Meg Swansenilta. Taannoin jossakin lehdessä oli vähän pidempi juttu ja jo silloin nuo neuleet jäivät mieleeni, tahtoo tietää lisää. Täytynee katsastella markkinoilla olevia kirjoja sillä silmällä.

väri ostettuna, kylpy tiedossa

napinreikien pienentäminen kesken (lue langat päättelemättä)

vyö purettu

Nyt olisi tarpeeksi valoa kasata Urban Arania mutta “mikä on kun ei kiinnostus riitä, mikä on kun ei onnistu”, jätän sanomatta etteivät taidot riitä, pitäisi riittää. Sen sijaan esittelen melkein valmiita töitä ja tuota pizzaa.

Hoksasin kauppareissulla, että Dylonilla on tarjolla väriä, jonka väitetään tarttuvan kuumalla vedellä ja suolalla. Luulin aiemmin, että värit täytyy joko jollakin konstilla keittää kiinni tai sitten käyttää pesukonetta. Ostin siis paketillisen Burgundy-sävyistä väriä, pizza ja vyyhteämäni Almeriat ottavatkin tässä joku päivä pienen kylvyn. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää.

Haljun ruskea reikäverkko on ns. multihuivi, tein sen kesälomamatkaa varten, pienentelin napinreikiä matkalla lentokentälle ja ajatuksena oli saada reiät valmiiksi viimeistään ensimmäisenä reissuiltana. Perille päästyäni huomasin ettei huiville ole minkään valtakunnan käyttöä, lämpötilat huitelivat iltaisin rennosti yli 30C koko matkan. Huivi jäi kesken, eikä pakottavaa syytä päätellä luiroa Brillaa ole ollut.

Voimakkaamman ruskea palmikkohärdelli taas on neuletakki, tavallaan valmis muttei kuitenkaan. Purin vyön, koska sen toinen pää oli kapeampi kuin toinen (silmukat luotu liian kireiksi). Aloitin neulomaan vyötä uudelleen juuri purkamastani langasta, huomatakseni että silmukat menevät ihan kuralle. Purku, vyyhteäminen, kylpy jne. takki jäi odottamaan uutta tulemista.

Tänään paistaa aurinko, jos olisin ollut ahkerampi voisin esitellä näitä edustavammin, mutta ehkä opin tästä jotakin. Jäämme odottamaan seuraavaa aurinkoista päivää (jotakin valmista+valokuvaaja paikalla+tukka hyvin jne.)

pattern: Strawberry Field by Sirkku Siiskonen in Ulla

yarn: SandnesGarn Sisu/4513

needles: Clover bamboo dpns 2,5mm

Blogini ensimmäinen Ulla-neule! Nämä valmistuivat yhdessä hujauksessa, malli on tosi kiva ja kuvio helppo oppia ulkoa. Voisin kuvitella neulovani toisetkin vaikkapa matkaneuleena.

Jätin kärjestä kuvion pois, ajattelin sen mahdollisesti lisäävän kärjen tilavuutta ja omalle lättäräpylälleni tuli tarpeeksi tilaa näinkin.

Parin päivän tuumailun jälkeen German Stockingit lähtivät eilen purkuun. Olin etukäteen päättänyt että näitä resoreita ei pureta tuli mitä tuli (kahden illan työ), melkoinen sisäinen konflikti siitä kehittyikin, minkään neulominen ei enää huvittanut.

Malli on aivan upea mutta koipeni ovat niin ohuet. Aloitussilmukoita oli 106, resori niillä, ensimmäisellä suoralla kerroksella kavensin tasaisin välein 12s = 94s ei riittänyt, lisää kavennuksia 2s joka 5. krs x 8 eli 16s = 78s ei vieläkään riittänyt. Seuraavaksi olisi tullut eteen kuvion aloitus ja edelleen olisi tarvinnut kaventaa, tässä tapauksessa tahtia haittaa hieman kyseisen kuvion kierteinen esiintymä. Aivosoluni eivät yksinkertaisesti riitä painimaan tämän kanssa juuri nyt, riittäisivätkö silmukat ja mitä kuviosta voisi mahdollisesti ottaa pois - miten pölöltä se sen jälkeen näyttäisi?

Haluan nämä sukat kuitenkin tehdä ja aionkin aloittaa ne kärjestä ylöspäin kunhan olen toipunut tästä takaiskusta. Parhaat pitkät sukkani ovat kärjestä aloitettuja, kokoa on silloin paljon helpompi arvioida.

Tarvitsen lohtuneulottavaa, onneksi uusi Ulla ilmestyi kuin tilauksesta. Pieniä houkuttelevia namusia ovat ainakin Strawberry Field - sukat ja Daina - lapaset, isompia neuleita täytyy vielä katsella ajan kanssa lisää.

Pyörittelin eilen neulomaani mörvelöä käsissäni, kun mies huomasi silmäillä sitä ja kysyi: ” Siis mikä tosta oli tulossa?”
Hänen esittäessään omia arvelujaan käyttötarkoituksesta, päätin testata yhtä vaihtoehdoista ja sovitin tekelettä hänen päähänsä. Miehen kommentoidessa lopputuloksen näyttävän siltä kuin joku olisi heittänyt pizzansa jämät hänen päänsä päälle, päätin julkistaa tämän hauskuuden muillekin.

Kyseessä on siis kaikkien aikojen huti lukuisten lankatilausteni saralla. Ellei tämä lanka olisi lähes 100% villaa olisin todennäköisesti singonnut sen jo maatakiertävälle radalle. Arvaako kukaan mitkä kriittiset tekijät saivat ostoskorin täyttymään kyseisestä langasta? Sanooko lopetettu lanka mitään, entä alle kymmenen jäljellä olevaa kerää ? GGH Almeria, lanka, joka oli loppumassa maailmasta!

Mikään ei tässä asiassa mennyt niin sanotusti putkeen, ensinnäkään en ole suuri efektilankojen ystävä, efektilangoilla neulotuissa töissä kun eivät erotu suuresti arvostamani yksittäiset silmukat. Toisekseen langan esittelykuvat eivät missään lähteessä paljastaneet langan todellista luontoa, eivät edes valmistajan sivuilla. Halusin juuri tätä lankaa nähtyäni neulotun mallitilkun, jossa oli valkoisessa pohjalla pinkkejä korostuskohtia. Näin langan neulottuna pitkäksi muhkeaksi huiviksi, joka sopisi vanhanroosan sävyiseen villakangastakkiini. Mitä vielä, pinkkiä ei tässä langassa esiinny “luvatussa” muodossa, on runsaasti lohenpunaista, vielä runsaammin sinistä ja pienenä mausteena ukkosenviolettia. Viimeinen niitti on lankaan kehrätty metallitehoste, joka ei - yllätys yllätys - näkynyt kuvista!

Langan puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että se toteuttaa villan perimmäistä tarkoitusta täydellisesti se on pumpulin pehmeää ja suloisen lämmintä, käytännössä hahtuvaa, jonka ohut nailon säie sitoo kierteelle. Korostuskohdat ovat hahtuvamöllyköitä. En ole raaskinut luopua siitä vaikka minua ei koskaan tultaisikaan näkemään ihmisten ilmoilla pukeutuneena tähän villaan. Minkä kotilämmittimen tästä voisi neuloa, joutumatta pelkäämään oman peilikuvansa näkemistä? Olen aikojen kuluessa tehnyt erinäisiä yrityksiä, jotka kaikki ovat päätyneet purkuun. Tämä yritys on toistaiseksi pisimmälle päässyt. Otin idean uusimmasta Vogue Knitting-lehdestä, neulon ympyrää niin kauan kuin lankaa riittää.

PS. Urban Aranin suhteen ei ole eväkään heilahtanut, German Stockingit ovat pattitilanteessa ja Clapotista on neulottu liikaa.

Talven ensimmäinen Phildar on ilmestynyt. Ensimmäinen tilaukseni heiltä ei ole ehtinyt edes jäähtyä, kun olen jo seurailemassa uusimpia numeroita. Tästä numerosta olisi heti saatavilla myös enkunkielinen versio, lähes kaksinkertaisella hinnalla tosin.

Uusimmassa Twenty:ssa ihastutti valkoinen kaarrokepalmikkoneule, mutta tämän lehden (kuvista oikean puolimmainen) samasta ideasta versova harmaa sovellus sopisi kyllä huomattavasti paremmin itselleni.