Se paistaa sittenkin. Kaikkea tämä bloginpito teettää, valokuvaajille valo on ikiaikainen juttu mutta itse en ole valokuvaaja ja sinänsä neulomisen kannalta sivuseikasta on nyt syksyn myötä tullut se varsinainen päänvaiva. Kuvattomia blogeja on vähän nihkeä lukea, ja mielelläni tarjoaisin kuvallista ilmaisua heille, jotka sitä kaipaavat ja tätä verbaalista jorinaa sitten vaikka itseäni varten. Uusi kamera on mietinnässä ja sitä odotellessa mennään näillä eväillä.

Käydäämpä sitten läpi mitä auringonpaiste sai aikaan, arvaako kukaan? No lankaostoksia tietysti. Kävin vähän turisemassa paikallisessa lankaliikkeessä ja mukaan lähtivät nämä:

Kauan himoitsemaani Merino Oroa, josta tulee Muir ja muutama keränen kirjoneulelapasia varten, jotka voisivat olla esim Dainat. Toisaalta myös The Knitter’s Book of Yarn:sta löytyvät Norvegian Snail Mittensit ovat alkaneet kuiskia vihjailevasti. Muistamme tietysti tässä välissä myös Anemoit, joiden langat olivat jo marinoitumassa lankalipastossani.

Au, kuka potkaisi? Niin ne keskeneräiset työt, muistellaan nyt vähän niitäkin. Hitaasti mutta varmasti edistyvät Baijerilaiset sukat ja yksinkertaiset sormikkaat. Sukkia neulon tällä hetkellä mielummin, sormikkaissa on saavutettuna se kriittinen piste, josta eteenpäin eteneminen hieman jännittää. Tuli tuossa taannoin neulottua pygmisormikkaat, joiden saama kritiikki hieman verottaa intoa kokeilla sormien neulomista toistamiseen.

Urban Aran on kovasti mielen päällä mutta se nyt tarttisi ehjän viikonlopun edetäkseen. Viime viikonloppuna meillä vaihdettiin hieman huonejärjestystä ja maalattiin kaksi huonetta uusiksi, siinä tekosyytä kerrakseen. Kyllä se vielä valmistuu ja aurinkokin varmasti paistaa sitten heti, että saamme sen myös kuvattua.