pattern: Lace ribbon scarf by Veronik Avery in Knitty

yarn: Ornaghi Filati Bamboo 3 skeins in colour 11

needles: Prym Flex 4,5mm

Tämmöinen kesäinen hempukka siitä sitten tuli, vähän erityyppinen kuin alkuperäinen alpakkaversio mutta oikein kiva ja lötkö kaulakaveri. Tein huivista hieman ohjetta lyhyemmän - pituus pingotettuna 160cm, painoa kertyi 150g.

Käytin langanvaihdoissa Russian Join-tekniikkaa, jota suosin erityisesti huiveja tehdessä. Tällä langalla se ei ole kaunein mahdollinen mutta aika kärppänä saa kytistellä, jos langanvaihdot tuolta reikien seasta bongaa.

Nyt tämä lähtee takaisin varastonraivaushommiin, kuvasta tarkkasilmäisimmät voivat havaita punoittavan kaulan, kiihko häivyttää talvikamat takavasemmalle on kova.

Pitsiaddit tuntuvat olevan kuumaa valuuttaa. Odottamiseen kyllästyneenä kävin kierroksella paikallisissa neulealan liikkeissä ja eioota sain vastaukseksi. Onks kaikkien just NYT niitä täytynyt käydä ostamassa kun mulla on vuosisadan intsein huivi kesken?

Sain viikolla Laminarian tähtivaiheen valmiiksi ja viikonloppuna halusin päästä seuraavaan vaiheeseen. Pengoin vähän varastojani ja löysin 80cm bambut, joiden kärjet ovat aavistuksen terävämmät, mutta liitoskohdat. Se on kyllä ollut joku miesinsinööri, joka on tuohon tuota kyseistä muoviseosta valinnut. Ohut lanka jankkiintuu jokaiseen esteeseen ja tuloksena on toinen toistensa päälle rynniviä silmukoita. Lakkaan kuitenkin valittamasta, koska:

Pääsin onnistuneesti siirtovaiheen yli ja ensimmäinen kukkaiskerroskin on jo neulottuna. Tää on kyllä niin paras huivimalli. Sopii pienen laskupään omaaville, kuviot toistuvat tiheään ja ovat neulepinnasta aloittelijankin silmään “helppolukuisia”. Vaikka mulla muuten iso pää onkin niin laajojen reikäkokonaisuuksien hahmottamiseen sen laskentakyky ei vielä riitä. Laminaria on mun suosikki tällä hetkellä.

Viimeksi kerroin koetilkuista, he palasivat vesipuistosta virkistyneinä ja pääsivät kuvaan, mutta sen enempää edistystä ei vielä ole.

Harjoitukset jatkuvat, eka kuva esittää rusinan kokoisesta nyssäkästä pingotettua Laminarian alkua, eli noin 0,05% huivista on tehtynä. Lankana on Ornaghi Filatin Merino Oro, puikkoina tavalliset addit. Tämän huivin neulominen tylpillä puikoilla on kyllä melkoista mukeltamista, ajattelin kuitenkin tuon alun tähtivaiheen mukellella miten parhaiten kykenen. Kukkavaihetta varten odottelen saavani parempia välineitä (saakelin saksalainen posti..).

Lace Ribbon etenee huisia vauhtia, huristelen parhaillani kolmatta kerää ja odotuksistani poiketen opin kuvion ulkoa, edes laskea ei tarvitse, sen enempää kuin viisi reikää ja vaihto ja sekin vain joka 11. kerros.

Lisää räsyjäkin on syntymässä, Mandarin Petit:n jämiä on jäänyt mm. Morriksesta. Teen näitä tilkkusia kasvojen puhdistusliinoiksi, teemoina tällä hetkellä aurinkoiset ja sateiset päivät. Mustaakin lankaa olisi, ehkäpä mustavalkoiset liinat sopisivat erityisen virallisia päiviä varten? Vaikuttaako siltä, että olen jäänyt koukkuun? Ehkäpä, olen neulojana melkoinen militantin ja säännöllisen pintastruktuurin ystävä.

Pari koetilkkuakin olen kutaissut, ne jonottavat parhaillaan vesipuistovuoroa ja riippuen tuloksesta kerron niistä enemmän ensi kerralla tai sitten en, kahtellaan.

Kiitos hengessä mukana eläneille! Voitte uskoa että otti melkoisen roheasti pattiin elää muutama viikko neulomatta. Ei sitä edes tajua miten paljon laiskanakin pidetty ihminen nakertelee terveillä käsillä, pipinä sen sitten hoksaa. Pääsiäislomasella riudutin itseäni lueskelemalla neuleaiheisia lehtiä ja kirjoja, namuimmasta päästä oli lainassa oleva Victorian Lace Today. Olen päättänyt neuloa jatkossa vain itseäni huvittavia neulomuksia, jos ei pitoon niin sitten kiertoon ajatuksella. Jos haluan neuloa pitsiä niin sitten neulon, odottelenkin parhaillaan ensimmäisiä pitsiaddejani saapuviksi.

Pieniä alkeellisia projektejakin on jo tekeillä. “Uusi” neule-elämäni starttasi Ballband dishcloth:lla, seuraavaksi siirryin Lace Ribbon:iin ja puikkoansakin on mietinnässä (ompelua tosin). Saan lähiaikoina aloittaa niin monta uutta projektia kuin vain keksin, arvatkaa kuka lupasi? No minä! Periaatteessa neulominen voi loppua milloin tahansa jos terveys menee, eli kannattaa nauttia niin kauan kuin puikot kädessä kestää.

Aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni!