Jun 25
Cap Shawlilla on asiaa
Moi, minä taas. Melkein kaks kerällistä olin saanu painoo kerättyä, ku huomasin, et tolla mun neulojalla ei kyl kaikki oo ihan kohillaan. Yhellä mun sektoreist ei kuvio enää mennykkää tasan, mä muistan ku se raapi nenääsä joskus ehkä parikyt kierrosta sit, ku kuvio ei menny tasan ja sit se vaa poimi yhen silmukan jostain välistä ja jatko. Voitteks kuvitella, se ei laskenu silmukoita ollenkaa, jatko vaa. Jotenki se sai kuviot natsaamaan, kunnes nyt sit tää.
Korjauskeiju näky olevan jostai kesäfesteilt tulossa ja osu sit tähän meille ja suostu hetkeks pysähtymään mun luo, mut ei siit sit oikein mitää tullu, jostai osu purkukeijuki siihen samoihin pileisiin ja niil meinas tulla ihan käsirysy. Neuloja otti lisähappee ja sit se vetäs sitä korjauskeijua vähän takavasemmalle ja hetken oliki ihan rauhallista. Mua vietiin taas sinne makkarin sängylle ja sit alko kauhee kiskominen, siis miettikää, ihan ku ois jotain hammasta vedetty tai jotain. Puikko läks ja mul oli tosi rento olo, sain ihan leviänä lötkötellä siinä sängyllä, sit mää vaa rallattelin, ku mua purettiin. Se vaa kesti ja kesti ja sit mä huomasin ihmetellä, et mitä se neuloja oikein meinaa, melkein kaikki B-kaavion kuviot läks, siis ihan kokonaan, pelkät alut jäi jälelle.
Telkasta oli joku ohjelma alkamassa, mä kuulin, ku tuli jotain tunnarii. Sit se purkaminen onneks loppu, ja muhun tartuttiin - mun mielestä - aika hikisillä sormilla ja mua alettiin nypertää takasin puikolle. Neulojalle tuotii siinä välissä jotai viileää juotavaa, ku se oli vähä hermostuksissaa, mut kukaa ei kysyny, et haluisiks mä jotain. Arvatkaa saiko se mun kaikkia silmukoita kerralla selväks? No ei tietenkää, se joutu ainaki yhen kerroksen verran käymään niitä vielä silmukka silmukalta läpi, siin meni sit se joku sarja taas ihan ohi. Silmukat se sentään laski, yhellä sektoreist oli edellee heittoo, neuloja merkkas sen sektorin semmosella rumalla silmukkamerkillä ja rupes kattoo jalkapalloo, siis jalkapalloo.
Mä oon nyt sen jälkeen ollu varmaa jo kaks viikkoo neuleiden tehostetun tarkkailun osastolla jonka lääkärikierrot on kyl aika harvassa, hoitotakuust ei oo mitään tietoo. Mun korvat sentää toimii viel ja juoruja mä pystyn levittämään, ku aikaa kerta on. Mä kuulin tossa taannoin ku neuloja sai jotai postia, ei mitää tavallista postia, koska myös semmosta hullun naurua kuului. Se pääs sinne kouluu, sinne missä se kävi taannoin Laminariaa jollekki raadille kieputtelemassa, siitä tulee isona (iäkkäämpänä, must se on jo täyskokonen) tekstiiliartesaani, siis tosta? Ihan oikeesti? Saa nähä. Mä en oo sit mitää kieliny, jos kysytää.
17 Comments so far
Write a comment
Onnea vain sille Neulojalle!!!
Onnea!
Tuo sun neulomisprojekti kuulostaa aika masokistiselta
Paljon onnea kouluun pääsyn johdosta!
Onnea neulojalle! ja pikaista paranemista Cap Shawlille
Onneksi olkoon!!!!
Kauhee angsti iskee ko kaikki muut saa tietoja eikä ite viel mittää!
Onnea opiskelupaikasta!!
Tunnen suurta myötätuntoa kirjoittajaa kohtaan (täälläkin on tapahtunut samankaltaista joskus). Ja lähetän suuret onnittelut neulojalle!
Voisitsä Cap Shawl mitenkään välittää onnittelut sille neulojalle, kun se pääsi opiskelemaan noin kivaan ammattiin? Kiitos. Ja osanottoni, sun kärsimykset kuulostaa hurjilta.
Oot sä Cap Shawl joutunut monenmoisia kärsimään. Jos törmäät vielä neulojaan kerro terkkuja ja onnitteluja.
Välitäthän suurensuuret onnittelut sille neulojalle.
Kyllä se varmaan paneutuu suhunkin nyt rauhassa, kun on pääsystressikin ohitettu. Kyllä se siitä!
Paranemisia sinulle, kovin vakavalta tuo tilanne vaikuttaa. Ehkäpä se neuloja nyt taas ehtii sinua auttaa, kun tuo koulupaikkakin on jo hankittuna. Välitätkö onnittelut neulojalle puolestani?
Ei oo helppoa huivillakaan! (alkaako sitä sit huivituttaan? sori, en voinut välttää :D)
Onnittelut neulojalle
Voi onnea sille neulojalle, ihana ammatti! Pikaista paranemista huiville, ainakin olet saanut kovasti huomiota osaksesi:)
Kerrohan Cap Shawl sille neulojalle SUURET ONNITTELUT!
Ja tsemppiä sulle. Kyllä sä vielä paranet
Neuloja kiittää kaikkia onnitteluista ja on ihan tohkeissaan kun näin vanhoilla päivillään keksii vielä uutta.
Kaisa: masokisti on ehkä näissä neuleasioissa toinen luontoni, minkä on aloittanut niin vaikka päällään seisten se lopetetaan ellei mieli muutu, ja kyllä se joskus muuttuu.
Anni: tiedän tunteen, nyt kun ne vielä ton yhteyshaun kanssa järjestivät moiset ongelmat, ei vissiin kelleen tullu mieleen, että niitä tuloksia ei sieltä haeta pitkin vuotta vaan just sinä x-päivänä…
Tuulia: jep, huivituttaa
ja ehkä jatkossa kahta kauheammin. Jahka saadaan jalkkispallit pelattua niin kurmuutetaan huivia lisää.
Onnea vaan täältäki päästä :). Oot varmaan tekstiiliartesaani viimesen päälle sitte muutaman vuoden päästä, niin hienoja juttuja teet jo nyt.
Kiitos Lotta