Aug 1
gathering of ufos - last year and this summer
First few pieces from last year
gloves for me: Entangled stitches
socks for my classmate: Cable Rib Socks from book Favorite socks
Knits from this summer
socks for me: Vilai from book Sock Innovation
socks for me: Evening Stockings for a Young Lady from book Knitting Vintage Socks
shawl for me: Aeolian from Knitty
Sitten vähän selitystä kehiin. Huomasin tuossa taannoin, että neuleblogia on aika hankala pitää, jos ei yhtään neulo. No miksei sitten neulo? Johonkin se vaan joskus ennen viime joulua katkesi. Kesken oli pelkkiä tummia neuleita ja olin jossakin vaiheessa tehnyt periaatepäätöksen olla blogaamatta ennen kuin Cap Shawl valmistuu. Jostain syystä se ei vaan tahtonut valmistua ja neulominen loppui kokonaan.
Koulu söi suurimman osan ajasta, vielä kun joudun matkustamaan tunnin suuntaansa päivittäin. Lisäksi monet koulun projekteista tulivat kotiin erilaisina materiaalin käsittelyinä (värjäämisenä, lankojen tai kuteiden leikkaamisena, suunnitteluna jne.) Meidän tapauksessa eka vuoden lukujärjestykseen on pakattu kaikenlaiset erikoistekniikat ja meille matkustavaisille se merkitsi kymmenen tunnin koulupäiviä lähes koko vuodeksi.
Kun koulu keväällä loppui, nukuin ensin viikon ja sitten aloin työstämään Cap Shawlia, huomasin että reunus lähti tänä kesänä kiinnittymään eri tavalla kuin syksyllä neulomani, ja projekti jatkuikin seuraavaksi purkamisella. Katselin erinäisen joukon erilaisia Komisario se ja se-sarjoja ja neuloin lähes työkseni, sitten loppui lanka - noin 15 senttiä ennen reunuksen loppumista. Seurasi mutinan täyteisiä mietintäpäiviä (ja yllä näkyvää startriitin kytemistä), kunnes rohkaistuin neulomaan huivin toisella langalla loppuun ja suuntaamaan värikaupoille.
Ostin Nitorin keittoväriä ja kotona tajusin ettei meidän kotoa löytyisi kenttäkeittiön soppakanuunan kokoista kattilaa, joten seisotusvärjäsin huivia hyvin eristetyssä ämpärissä päivän. Mustenihan se, tosin kuivasta huivista kyllä tarkkasilmäinen huomaa värieron, mutta arvatkaa kiinnostaako?
Loppukevennykseksi vielä tunnelmia Cap Shawlin kuvauksista. Turun saaristo on siitä metka mesta, että juuri kun luulet löytäneesi eristyksissä sijaitsevan kallioloukon, josta ei ihan heti kuuluisi kirkasta (ei neulovan äidin) lapsen ääntä: Äiti, mikä toi on, äiti miks tolla tätillä on pöytäliina päässä?!?
Ohitsesi lipuu pienen kerrostalolähiöllisen verran porukkaa risteilytunnelmissa. Helan går!
KIITOS!
Kaikille huivia kommentoineille ja katsomaan tulleille. Oli kiva tulla takaisin.
9 Comments so far
Write a comment
Mutta hei, onko määrällä väliä, jos kaikki mitä teet on noin laadukasta?! Aivan mahtava huivi valmistunut, ja kadehdittavia sukkia, hanskoja ja huivi valmistumassa!
Jatka omaan tahtiisi
Täsmälleen samaa mieltä Taijan kanssa.
En ehtinyt kommentoida edelliseen postaukseen… Ja nyt oli kiva saada kuulla tarinaa huivista. Tuo viimeinen kuva on aivan ihastuttava
Ihan samaa mieltä kuin Taija ja Makepeace75, ei se määrä vaan nautinto tehdä käsillä! Huivi on UPEA!!!!
Eeehana kuva viimeisenä!!! Ja kaikki on niin oikeassa, ei se määrä vaan se laatu..
Jotenkin tosiaan neuleblogeista saa helposti sen kuvan, että joka viikko pitäisi jotain uutta postata. Pääasiassa neulominen on meille kaikille harrastus, josta on tarkoitus nauttia. Ei tikutella kuin viimeistä päivää. Itsekin olen vasta viime aikoina tajunnut höllätä tahtia.
Tosiaan: ihana kuva tuo viimeinen! Itsekin olen haaveillut neulovani unelmaisen ison huivin/shaalin.
Kiitoksia! Kivaa palautetta
Tuo nenä kiinni kivessä-asento oli miehen mielestä ihan pimeä jo ajatuksenakin ja sitten kun kampesin itteäni siihen kivelle ja hoin, että oio niitä helmoja, oio helmoja, oio.. se vaan mutisi jotain kuinka päätöntä voi neuleiden kuvaaminen olla.
Mahtava tuo vimppa kuva!
Upea huivi ansaitsee aikaa tekemiseen, eikä sitä tarvitse puolustella. Kiva kun tulit takaisin!
Ja miehet neulekuvaajina, hehee… Samanlaisia kommentteja munkin mies huokailee joka kerta kun kuvaa mua neuleissani.
[…] elän sukkarintamalla jännittäviä aikoja, Vilai-sukistani uhkaa loppua lanka kesken. Aloitin sukat vajaasta kerästä (napsin siitä keväällä ryijyyn […]