Aug 23
School work - Spinning
Meillä oli keväällä koulussa lyhyt neljän päivän pläjäys kehräämistä. Aiemmin olen kokeillut hieman värttinällä kehräystä mutta nyt kehräsimme pääasiassa rukeilla ja sehän oli tietysti odotetusti melko haasteellista. Aloitimme kertaamalla, polkemistahtia olikin hyvä harjoitella kertaamalla kahta tehdastekoista lankaa. Tahti oli tämän ensikertalaisen mielestä yllättävän rauhallinen. Ei siis mitään hosujan hommaa ollenkaan vaikka käsien pitääkin käydä rivakasti ettei synny liikaa kierrettä. Opettaja lauloi meille kehruuvalssia ja me kehräsimme (tai ehkä paremminkin ähräsimme) lankaa.
Varsinaisen kehräämisen aloitimme pellavalla, jonka häkilöimme itse. Yritin ensin märkäkehräystä, mutta keskittyminen ei riittänyt pellavan kostuttamiseen, ihan tarpeeksi oli yrityksessä olla tukkimatta rukin torvea epämääräisellä kierresyrtyllä tai että ylipäätään sai aikaan kierrettä niin ettei lanka katkennut. Tässä vaiheessa usko omiin kykyihin oli totisesti koetuksella.
Seuraavaksi siirryimme kehräämään villaa, meillä oli käytössä eri värisiä isoja karstalevyjä, joista ensin sekoittelimme käsikarstoilla lepereitä ja joista myöhemmin itse kehräsin suoraan. Tulehtunut käteni oli sen verran vaivana että keskityin mielummin kehräämiseen. Ensimmäinen päivä villan kanssa oli samanmoista ähräämistä kuin pellavallakin mutta seuraavana yönä opin salaa. Kun sitä seuraavana aamuna istuin rukkini ääreen, se alkoikin imeä villaa rullalle ihan siimana, itse lähinnä istuin ja ihmettelin - kyllä oppiminen voi olla salakavalaa. Kun päivän lopulla kokeilin pellavaa, sekin kehräytyi kohtuullisen kiltisti.

Ensimmäisiä kehräämiäni villoja. Keskellä 2-säikeinen, oikeanpuolimmaista ei ole pesty.

Aivinapellavasta kehrättyä yksisäikeistä lankaa ja sitä kerrattuna, käsittelemättömästä suomenlampaan villasta kehräämääni höhhö-lankaan.

1-säikeinen, ei pesty.

Tiikerilankoja, vasemmanpuolimmainen 3-säikeinen supertiikeri. Kaikki pestyjä.

En pyrkinyt vielä tekemään käyttölankoja, vaan käytin ajan vain tekniikan harjoittamiseen, kun kerran oli hyvää ohjausta tarjolla. Kova kehruukärpänen tästä kurssista kyllä iski ja kiertelinkin siinä vaiheessa ympäri nettiä lueskelemassa erilaisista rukeista. Onneksi en ehtinyt tilata, sillä koulun loputtua ilmeni, että sukulaisten nurkissa pyöri käyttämätön rukki ja heillä oltiin osuttu ihmettelemmään: “kehrääköhän se Kirsi?” Kehräähän se kunhan ilmat viilenee, meillä on meinaan ollut turkasen kuuma, enkä ole tuota enempää vielä kehrännyt.
Rukki oli ollut kauan käyttämättä ja rulla ei ensin meinannut millään pyöriä lyhdyssä. Rullan sai kuitenkin rassaamalla auki, mitä ilmeisimmin sen sisuksessa oli vain paljon jankkiintunutta villarasvaa. Tämä rukki-murunen on tehty hämeessä, mieheni jo edesmennyt sukulaismies teki sen aikanaan puutyökurssilla. Murunen on myös ollut ilmeisen toimiva, koska sillä enimmäkseen kehrännyt (myöskin jo edesmennyt) täti-ihminen voitti aikanaan kehruukilpailujakin. En raaskinut leikata rullassa olevia alkulangan pätkiä pois, nekin näyttävät käsinkehrätyiltä.
Tutkailin netistä suomalaisia rukkimalleja, ja luulen rukkini edustavan Kiikkalaista perinnettä, väritys ja kuviointi ainakin osuvat kohdilleen. Voin myöhemmin ottaa paremman kokonaiskuvan, nyt rukissani ei ole edes kunnon nyöriä, kokeiluun käyttämäni vaaleanpunainen Samos-lanka ei ihan ole tämän kauniin rukki-vanhuksen arvon mukaista.
9 Comments so far
Write a comment

Kehräys vie sitten mennessään.
Hankippa jostain kässäkaupasta hauenkoukkusiimaa, se pelittää.
joo, addiktio tuosta kehräämisestäkin syntyy. Mulla on nyörinä kalastajalankaa. Hauenkoukkusiimaa kokeilin, mutta helpompi oli kehrätä kalastajalankaisella. Toi hauenkoukkusiima olisi varmaankin pitänyt ajaa jotenkin sisään.
Voi että. Näistä rukkijutuista muistan aina, että isän kotona maalla olisi luultavasti Mamman eli isänäidin rukki.. Toivottavasti kukaan ei heitä sitä pois! En ole kyllä päässyt vielä edes värttinöinnin opetteluun, vaikka tarpeet ovat olleet kaapissa jo vyoden. :DD
Tuo kehräämisen opettelu on yksi mun suuria haaveita. Pitäis vaan olla joku, joka osaa opettaa ja toimiva rukki. Tällä hetkellä ei kyllä aika riitä eikä tilaakaan ole rukille, joten haaveilen vain.
Soile ja Päivi: Jep, mulla on jo syksyn IK:sta katsottuna takkimalli: http://interweaveknits.com/galleries/bonus/fall-2009/clasica-coat.asp
johon tää luulee kehräävänsä langat…
Oon aatellut nyöriksi haukisiimaa (kouluun tuli juuri ohuempaa kuin mitä siellä oli viime vuonna) tai sitten moppilankaa. Moppilanka on ehkä helpompi ommella yhteen.
Makepeace: Tarkista ihmeessä rukin tilanne ja jos mahdollista niin kotiuta se. Oikein pitkillä hermoilla, kehräämistä voi opetella itsenäisestikin ja tietty jos lähellä järjestetään kurssitusta niin sinne vaan. Kehräys antaa aivan uutta ulottuvuutta neulomiseenkin.
Tess: Haaveilusta se lähtee
Mullekkin tuo rukki putosi ihan odottamatta ja oli vielä toimivakin. Jos näet vanhan rukin tarjolla niin meidän opettajan neuvo: tarkista ensimmäisenä ettei sitä ole liimattu kasaan, pelkkinä koristeina pidetyt monesti ovat.
Voih, ihanalta kuulostaa tuo kiireetön opettelu. Vielä kun minäkin joskus oppisin tuon. Rukki vaan puuttuu ;O)
kesän lapsi: Ihan varmasti opit, joskus sopivassa kohdassa tarjoutuu jostain mahdollisuus
Saanen udella mitä opiskelet ja missä? Kuulostaa kovin mielenkiintoiselta.
Opiskelen käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksessa tekstiiliartesaaniksi. Suuntautumisenani on tekstiilien suunnittelu ja valmistus. Osastollani on hyvät mahdollisuudet kutoa kangaspuilla, värjätä, huovuttaa, painaa kangasta jne. erityistä painotusta meidän koulussa ei ole. Eka vuoden jälkeen saa mahdollisuuksia valita mitä tekniikkaa itse suosii.
Vaatetusosasto on erikseen.