pattern: Cabled Cardigan by Margaret O’Leary in Vogue Knitting Fall 2006

yarn: GGH Maxima, colour 5 - dark brown about 700g

needles: addi circular 5mm & 6mm

Tämä rotsi sai tänään napit, kiitos edelleen ihanille kanssaneulojille. En enää edes muista koska aloitin neulomisen, vartalokappaleet ja hihat valmistuivat pikaisesti. Sitten takilla oli hiukan luppoaikaa ennenkuin se kursiutui kasaan ja sai kauluksen. Siihen se sitten pysähtyikin. Vyön neuloin taannoin toiseen kertaan ja napit laitoin paikalleen vasta nyt.

Takista tuli snadisti pienempi kuin tarkoitus oli, ei onneksi purista mutta alle ei mahdu nätisti oikein mitään. Tuossa vaiheessa en vielä ollut juurikaan tutustunut mitoituksen tai mallitilkun neulonnan saloihin, eli ei voi syyttää kuin itseään. Toisaalta tätä voinee pingottaa ensimmäisen pesun jälkeen uudelleen?

Lanka on ihanan pehmeää 100% merinoa, helppoa neuloa ja sopeutuu helposti eri kokoisilla puikoilla tehtäviin juttuihin. Tein jämistä aiemmin Fetching-kämmekkäät ja Bainbridge-huivin.

pattern: Sweetheart Socks by Chrissy Gardiner

in Interweave Knits Holiday 2007

yarn: Zitron Trekking (XXL) colour 1484, about 90g

needles: addi bamboo dpns 2mm

Tulipa lämpimät sukat! Trekking on Opalin sukkalankaan verrattuna löyhempikierteinen ja neuloessa huomattavasti pehmeämpi, en välttämättä toista kertaa neulo tästä langasta palmikoita. Lisäksi langassa olevat hennot meleeraukset saavat näkemään virheellisiä silmukankääntöjä siellä missä niitä ei ole. Jos ei kuitenkaan niuhoteta pienistä niin oikein toimivat sukat ovat.

Seuraavaksi haaveiluosastolle. Heti minulle saapumisestaan lähtien on kirja Knitting Classic Style poltellut näpeissäni. Hyviä malleja on useita, mutta kuvassa näkyvästä kirjoneuleesta on jo muodostumassa lähes pakkomielle. Katselen sitä useita kertoja viikossa ja taannoin Neulova Narttu kirjoittikin osuvasti aiheesta (5.1. postaus). Ainoa hidastava tekijä on värien (12) määrä, langanhankinta vaatii siis hieman enemmän paneutumista.

Shetland ei ole vastannut tiedusteluuni lankakartasta, heillä ei ole varsinaista nettikauppaa, eli raha ei vielä ole liikkunut ja taitaa jäädä liikkumattakin. Kaivelin varastoistani jo aikaa sitten tilaamani Vuorelman Satakielen värikartan ja skannasin sen tähän jutun juureksi. Tiheydet eivät kohtaa, Satakieli 26×34 ja ohje 32×33, Jamiesonin tiheyttä en valmistajan sivuilta löytänyt. Soveltaminen arveluttaa, koska kokemusta ei kirjoneuleista juuri ole. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan, edellytyksiä olisivat helposti saatava värikartta ja mahdollisuus värit valittuaan myös saada niitä.

Olen vakoillut Ravelryssa erilaisia Fair Isle-projekteja ja shetlannin villasta tulee kyllä näkemieni kuvien perusteella tavattoman kaunista pintaa. Jotkut kokevat sen karkeaksi ja kutittavaksi mutta toisaalta näin tuon takin ohjeen mukaisella langalla neulotun mm. vauvan hatun. Tuskin vauvat ovat ulkomailla sen kovapäisempiä?

Luin myös jostakin, että shetlannin lampaalla on alus- ja päällysvilla ja riippuen valmistajasta ja tuotteesta lopputulos on pehmeämpää tai karheampaa. Ikäväkseni en suomalaisia kokemuksia etsimälläkään löytänyt, kai nyt joku suomalainenkin on shetlannin lampaan villaa kokeillut?

Dadaa, Urban Aran on neulottu, lankaa jäi kokonaiset neljä nöttöstä, paljon verrattuna siihen miten joskus on tullut neulottua keränvaihtokohdan ylijäämilläkin. Kauluksesta tein todella niukan, tuskin tulen pitämään tätä takkia kovinkaan usein ylös asti suljettuna, mutta kyllä kaulus siihenkin tarvittaessa venyy.

Langan riittävyyden varmistamiseksi pingotin (lue: venytin) hihat reilusti ennen hihapyöriöiden aloittamista ja mittasin vielä tarvittavat kerrokset venyneestä kappaleesta. Seuraavaksi hihat menevät uudelleen pingotukseen ja sitten kokoan takin. Vetoketjun menen ostamaan kokonaisen takin kanssa, saadakseni varmasti sopivan, suunnitelmissani on metallinen kaksisuuntainen vetoketju. Myös paikallisessa lankaliikkeessä tulen vierailemaan, haluaisin neuloa takkiin vetoketjun alavarat, ne voisi neuloa jostakin ohuemmasta langasta.

Hihojen kuivuessa viikonloppuna, aloitin Clapotiksen, jota on yllättävän hauska neuloa. Varsinainen hauskuus alkoi kun sain purkaa ensimmäisen kuvioraidan. Purkukohdat toimivat välietappeina tässä helposti puuduttavaksi muuttuvassa työssä. Aion neuloa tätä kun muilta hommiltani ehdin, eli valmistumisajankohta ei välttämättä siinnä ihan lähiaikoina. Lankana Clapotiksessani on Regian sukkalanka sävyssä Espresso. Puikot ovat 3,25mm/100cm. Ohuesta langasta johtuen neuloin ohjetta useamman lisäyskerran. Silmukkamerkit toimivat tässä työssä erityisen edukseen (ellei halua jatkuvasti laskea yy-kaa-koo), minulla ei ollut sopivia rengasmerkkejä ja suljettavat merkit venyttivät neulosta. Apuun löytyi onneksi korutarvikelaatikosta 8mm:n välirenkaita.

German Stockings:eja olen neulonut ja purkanut. Kireät sukan resorit katkaisevat jalkojeni verenkierron jo ajatuksenkin asteella ja terveyteni ylläpitämiseksi määritin sukkaohjeesta toiseksi pienimmän koon sopivaksi (ohje on muuten todella kattava kokojen suhteen). Resorista tuli sopiva mutta pohje, huolimatta ohjetta pienemmistä puikoistani kokoa olisi tullut yhteen sukkaan kahdelle jalalle. Ensimmäinen purku ja kokeiluja erilaisilla kavennuksilla, ei hyvä, lisää purkamista. Päädyin kaventamaan ensimmäisellä sileän neuloksen kerroksella reilun satsin silmukoita ja lisää tulen kaventamaan vielä ennen kuvion aloittamista. Onneksi sain ohjeen printattua, voin tehdä laskutoimituksia sohvan uumenissa, mutta mitä tästä opimme? Tarvitsen a) 2mm pienempiä sukkapuikkoja kipeästi b) kai tässä täytyy ryhtyä jatkossa neulomaan mallitilkkuja jopa sukkia varten, jos haluaa päästä “vähemmällä”.

Eilisen illan työntulos, sain nitkutettua ensimmäisen sukan resorin ja voi kuinka palkitsevaa oli sitä katsella. Verrattuna viimeiaikaiseen paksulla langalla pungertamiseen (tyyliin illassa saa “metritolkulla” valmista) tämä on jotakin voittamatonta. Vielä illalla, viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa, piti viettää hiljainen hetki kierteisiä silmukoita ihaillen.

Se siitä, omasta kivasta, asiaan! Luulin ostaneeni yksivärisiä Trekking (XXL) keriä, mutta mitä vielä valkoista lukuunottamatta kaikissa lukee enkuksi: saadaksesi parhaan efektin, käytä vuorottaisia keriä. Minkä hiton efektin? En ole ennen neulonut tämän merkin lankoja ja kuikuilin vähän langan vyötettä aloittaessani ja kyllähän se siitä sitten selvisi, kun oli hitusen matkaa tikuttanut menemään, harmaan seassa luimistelee pieniä aavistuksia, ikäänkuin tummia kuiskauksia.

Onneksi en kerinyt kahta kerää neljäksi ja alkanut temppuilemaan vuorottaisten kerien kanssa, tuloksena olisi varmaan tummaa älämölöä ja kun minä en nyt erityisesti kaipaisi mitään efektejä vaan mallikuvio on se juttu. Purkamaan en ala, katsotaan mitä tuleman pitää.

Seuraavaksi päivän värikuvaan, lankaostosteni mukana tuli kaupanpäälliseksi oheiset maskotit, oranssissa pikku pussukassa. Just for You ja aurinkomaskotin takana Made With a Smile, aww! Nämä olivat kiva yllätys, kävin Wolhallan sivuilta katsomassa onko näitä siellä lisääkin myytävänä ja selvisi, että nämä ovat tiibetiläistä hopeaa ja yhden namun saa 30€ ostoksesta.

Urban Aranista myös väliaikatietoa, päättelin eilen olkasaumat ja pääsin sovittamaan vartalo-osuutta, tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta. Vetoketjun kanssa pystyy tietysti vielä sössimään ja kauluskaan ei ole missään vaiheessa.

Hihoihin on kaikki lisäyskerrokset tehty ja ajattelinkin seuraavaksi tarttua kaulukseen, saa nähdä miten lanka riittää. Pingottaessa tätä neulosta on kuitenkin mahdollista venyttää paljonkin eli ehkä hihat saavat pituutta siitä, jää nähtäväksi.

Urban Aranin vartalokappaleet ovat nyt virallisesti valmiiksi neulottu, tänään ne pääsevät pingotukseen. Pientä sumplimista vaati sovitella omat ja ohjeen toimenpiteet keskenään. Halusin tehdä ohjeeseen verrattuna päinvastoin, eli olkapääsilmukat pitoon ja kaula-aukkosilmukat päätellyiksi. En ole ennen soveltanut puserosta villatakkia, joten täyttä varmuutta siitä mitä tuleman pitää, ei ole. Joka tapauksessa olen vahvasti sitä mieltä, että nostetut silmukat ovat kaula-aukossa pidossa olleita silmukoita napsakammat ja olkasaumojahan minä en ompele (vrt. kolmen puikon päättely).

Olen myös vahvasti päättänyt olla sitä mieltä, että lanka riittää. Tein pieniä järjestelyitä, eli purin ennen olkapäähommeleita toisesta etukappaleesta siihen juuri sijoitetun täyden kerän ja korvasin sen vajaalla. Harrastin vähän langan pujottelua olkapääosuuksilla, välttäen langan katkaisua. Kauluksestakaan ei ehkä kannata tehdä niin korkeaa kun alunperin suunnittelin, takki on melko jämäkkä ja jos neuloisin kovin korkean kauluksen, voisi lopputulos ylös nousseine leukoineen olla jokseenkin korskea?

Viikonloppuna ajattelin hurauttaa hihat valmiiksi ja siitähän ei sitten enää ole pitkä matka vetoketjuun - jota ei siis vielä ole.

Tällä hetkellä kaipailen pientä välipalapuuhaa, taannoin näin parissa blogissa Bainbridge scarf:n. Eilinen blogikierros, haudutti ajatuksen valmiiksi saakka ja kaivelinkin jämälankakoristani esille muutaman pienen pallukan villatakin teosta ylijäänyttä GGH:n Maximaa, samaa värierää kuin taannoiset Fetchingit. Näistä tulee yhdessä soma syyssetti.

Yritin epätoivoisesti ottaa jotakin kuvaa tätä postausta varten, mutta kamera ylivalotti kaiken, minen ominpäin ymmärrä siitä mitään, joten postaus jäi kuvatta - lupaan seuraavaan kirjoitukseen ainakin yhden kuvan.

Istuu se, tai ainakin pistetään istumaan (pingottamalla). Seuraavaksi oddcherry liittyy - riittääkö lanka - hippaleikkiin, olen lukenut, että tässä tilanteessa kanssaneulojilla on tapana mm. kiihdyttää neulomisnopeutta, lyhentää kappaleita, tehdä taikoja jne. Katsotaan mitä minä keksin.

Eilisen sovituksen perusteella päätin, että vartalokappaleiden sopiva pituus ennen kädenteitä on 35cm, siihen kädentiet päälle eli 23cm ja kokonaispituudeksi tulisi 58cm, hihojakin sunnittelen hieman lyhentäväni. Näihin varmaan lanka vielä riittää mutta entä kaulus?

Laskennallisesti varaamaani lankaa on yli 100m enemmän kuin alkuperäistä lankaa, ja tässä tulee se legendaarinen: olisi pitänyt ottaa vielä yksi kerä (sen jo otetun yhden ylimääräisen lisäksi).

Sain eilen neulotuksi takakappaleen kädentieosuudet kaula-aukkoa lukuunottamatta, tänään neulon etukappaleet samaan mittaan ja teen kaula-aukot molempiin. Elämme jännittäviä aikoja…

Yllä lauantain ja sunnuntain työn tulos, etukappaleet ovat nyt samassa korkeudessa takakappaleen kanssa. Odotamme jännityksellä mitä tuleman pitää, edessä on siis kevyt kokoonharsiminen ja ensimmäinen sovitus, did-didi-dii…

Eilen oli välipäivä neulomisen suhteen, kävi vähän käsille tuo viikonlopunvietto Urbanin kanssa, tietokoneen- ja netin- käyttöähän se ei tietenkään estä eli kaupoilla käytiin. Ostin vähän lehtiä, paljon lankoja ja yhden sukkamallin. Näistä enemmän sitten kun saapuvat perille, tai sukkamalli on jo tietysti perillä kun on PDF.

Mitenkähän muut neulebloginpitäjät estävät/hidastavat sujahtamista lähipuotiin sukkalankojen perässä, kun tilatuilta langoilta kuitenkin hetki menee matkantekoon? Nimim. ensikertaa julkisesti tässä tilanteessa.

Jo lähes kolme kerää kieputettuna sykerölle, melkoinen ahmatti. Toisaalta kyseisissä kerissä ei ole kuin 63m/kerä, hieman toista kun sukkalangoissa. Niskoihinkin tämä junttura vaikuttaa, tulee purtua hampaita yhteen kun painii paksun langan kanssa. Toisaalta tuon kappaleen kanssa ei enää jatkossa painimista juuri ole, koska hauskin osuus, eli nuo sivukuviot päättyivät, nyt vaan huristellaan melkein pelkällä joustimella ylös.

Mites muut tätä mallia tällä hetkellä tekevät, aiotteko tehdä kauluksen ohjeen mukaan? Ohjeessahan tuo keskikuvio tulisi kauluksessa sekä eteen että taakse. Itse olen ajatellut tehdä kuten Street and YOs eli niin, että kauluksessa ei ole kuin joustinta ja mukailla Jared:a tehden joustimen huomattavasti pienemmillä puikoilla ja tarvittaessa kaventaen, katsotaan sitten kun siellä asti ollaan. Toisaalta jos mieli muuttuu myös Tuulian toteutus on kiva, eli kuvio olisi vain edessä.

Uusi Knitty on ilmestynyt, bongasin sen eilen Hansun blogista, jostain syystä minulle ei tullut eilen mailia uudesta Knittysta eikä myöskään KnittingDaily:sta.

Kansikuvaneule Muir on aika muikea mutta eniten viehätti taas vähemmän järkevä juttu eli woodins. Mallivalikossa olevassa kuvassa oliot ovat oikeassa puussa ja ajattelin, että ei ne oo yhtään kivoja pelkästään mutta niillehän neulotaankin ihan ikioma pölli.

En muistanutkaan millaista on neuloa paksulla langalla ja puikoilla, blääh, UA ei tunnu kunnolliselta neulomiselta (mitä se nyt sitten ikinä onkaan), tardeis saada jotakin ohuempaakin puikoille. Silver Belle ei vaan jätä mieltäni rauhaan ja osuinkin netissä hyöriessä Silver Belle knit along:in sivuille, katsokaa miten kauniita Bellejä siellä on tehtynä ja tekeillä.

Hyvinhän tuo näyttää asettuvan eri kokoisten ihmisten päälle (Voguessa kun mallit ovat aina pajunkorttakin ohuempia), eri suunnista otetuissa kuvissa paljastuu kuinka helma “vekittyy” nätisti, nurjalla neulotut osiot uppoaa vekkien sisään ja vain palmikkokuviot näkyvät.

Jos nyt viikonloppuun asti sinnittelisi, ainakaan tänään en saa aloittaa tuota, malli pitää ensin tutkia ja hutkia kunnolla.

Urban Aranin alkuhan se siinä köllöttelee, järjestyksessä toinen ja seuraavaksi purkuun menevä… Näköjään tieto lisää tuskaa jopa neulemallien maailmassa. Edellä lukemieni oppien mukaan otin ja vertailin kaikkia ohjeessa annettuja mittoja ja neuletiheyksiä moneen kertaan keskenään, ristiin rastiin ja rinnakkain - ja tulos - lopeta vertailu ja neulo kokeeksi.

No minähän neuloin, alku 4,5mm puikolla (langan suosituspuikko on 6mm) kuvion aloituksen jälkeen vaihto 5mm ja omaan neuletiheyteeni sovitetulla silmukkamäärällä (mallitilkussa oli 0,5s/10cm ylimääräistä) tulos: hjulvattoman leveä resori. Toimenpiteet: purku, 4mm (ja 5mm)puikko ja ohjeen pienin koko, tulos: tämä olisi tällä hetkellä sopiva mutta keskustan kuvio on vasta alussa ja jo nyt siitä tuntee ettei se jousta leveyssuunnassa juuri yhtään. Mallin sivuille tulevat kuviot alkaisivat seuraavasta kerroksesta ja pienimmässä koossa kuvion ja reunan väliin ei jää kuin kaksi silmukkaa, eli joustoa ei ole luvassa siitäkään suunnasta. Neule todennäköisesti vetäytyy jatkossa napakasti kasaan.

Lopputuloksesta haluaisin kuitenkin ulkona pidettävän takin, eli alle täytyisi mahtua jotakin muutakin kuin alusvaatteet. Hm hm hm, seuraavan kokeilun suoritan 4mm puikolla ja mallin seuraavalla koolla. En ole ennen neulonut tuon tyyppistä kuviota ja sen käyttäytymisestä ei siis ole mitään tietoa, luetulla tiedolla ei nyt pitkälle pötkitä, ei auta kuin kokeilla. Lanka on niin paksua, että valmista tulee nopeasti vaikka aloittaisikin useampaan kertaan. Katsotaan kuinka napakka nakinkuori tästä vielä tuleekaan.

Vielä lisää asiaa nakinkuorista,
Vaapukka heitti haasteella: Tehtävänanto: kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.”

Haasteen saadessani minulla oli päälläni tummansiniset farkut, tumma vanhanroosan värinen muka kietsu puuvillapusero jonka alla valkoinen v-aukkoinen teeppari, sukat ja sisäkengät (alusvaatteet tietysti). Olen vielä niin uusi nöösi näissä blogiympyröissä etten tohdi ketään haastaa, halukkaat voivat haasteen napata käydessään.