Palkinnoksi suurilla ponnistuksilla aikaansaaduista viimeistelyistä sain aloittaa itselleni kirjoneulelapaset. Malli on kevään IK:sta White Witch Mitts, latasin sen Knitting Daily:sta (ilmainen, vaatii rekisteröitymisen).

Kuvaa katsomalla on helppo päätellä, että nimensä mukaisia näistä lapasista ei ole tulossa. Kaivelin sukkalankanöttösiäni ja olisin oikeastaan halunnut tehdä lapaset kokonaan erilaisista ruskean sävyistä mutta kun ei niitä ollut tarpeeksi.

Kuvassa näkyvän roosan tilalle kokeilin ensin harmaata, mutta se oli liian sininen. Saa nähdä onnistuuko värisuunnitelmani, olen ihan untuvikko tässäkin. Ihme kyllä neljä lankaa yhtäaikaa työssä kiinni ei ole tuottanut sen suurempia ongelmia, voisin jopa hölmönä luulla, että on ihan sama onko niitä lankoja kaksi vai kaksitoista? Eli haaveilen edelleen Fair Isle-takista.

Mallin vaikeusasteeksi on merkattu kolme palloa, vielä ei vaikeuksia ole tullut. Olen aiemmin neulonut vain kahdella langalla mutta esimerkiksi langan dominanssijutut ovat tuttuja, kuvan lapasessa tumma dominoi.

Harmaata poistaessani purin puolet ranteesta (meinaan koko ajan puhua ja kirjoittaa varresta –> neulonut liikaa sukkia?) ja mietinkin, että vaikeuspallot saattavatkin tarkoittaa purkamista. Otin vain puikot irti ja vetelin langoista, pari sekunttia ja sain reiluksi puoleksi tunniksi selviteltävää. Kirjoneuleen purkamisessa on siis vielä harjoiteltavaa - ehkä isompi työ voisi vielä odottaa?

Clapotiksen neulominen päättyi eilen ja äsken irrotin huivin pingotuksesta, siitä tuli aika huge 43×232cm - ohut ja ylellisen oloinen, vaikka sukkalankaa onkin. Valokuvaa valmiista huivista saamme kuitenkin odotella kunnes päivä suvaitsee kirkastua (aurinko lienee vähenevä luonnonvara seuraavat puolen vuotta).

Eilen aloitin myös Clapotikselle kaveriksi sormikkaita, ensimmäinen malli, jonka etsimisessä hyödynsin Ravelrya: Picot Edged Cashmere Gloves by Susan Chang. En muista olenko aiemmin tehnyt provisional (invisible jne.) cast on:a mutta nyt olen, jälleen kerran sai todeta millaisesta tekniikkalajista neulomisessa välillä on kyse. Aloitin sormikkaita sen verran myöhään illalla, etten millään meinannut tajuta miten saan silmukat luotua halutulla tavalla ja Ravelrysta löytyi apu tähänkin piinaan. Päädyin Eunny Jangin opastamaan virkkuuvaihtoehtoon I ja johan syntyi hienoa jälkeä.

Saatuani Picot-reunuksen valmiiksi liitin työhön kerän toisen pään saadakseni jämäkämmän sormikkaan, samalla se pienentää hieman kokoa, kuten valitsemani puikkokin (2,5mm).

Lopuksi blogini ensimmäinen nillitys: alkaa.. Onko kenelläkään ideoita millä kuvittaa neuleblogiansa Suomen syksyssä/talvessa paskalla kameralla ja lyhyellä pinnalla? Ei minullakaan, naapurit ja parvekkeen kaiteella ihmettelevät tiaiset vaan pyörittelivät päitään kun yritin saada valon riittämään yhteen halvatun sormikkaan rannekkeeseen, seuraavaksi loppuukin sitten kamerasta akku ja katkeaa sormesta kynsi, kun revin sijaisakkua Xboxin peliohjaimesta. En ota enää yhtää kuvaa, -kele. Nillitys päättyy.

Parin päivän tuumailun jälkeen German Stockingit lähtivät eilen purkuun. Olin etukäteen päättänyt että näitä resoreita ei pureta tuli mitä tuli (kahden illan työ), melkoinen sisäinen konflikti siitä kehittyikin, minkään neulominen ei enää huvittanut.

Malli on aivan upea mutta koipeni ovat niin ohuet. Aloitussilmukoita oli 106, resori niillä, ensimmäisellä suoralla kerroksella kavensin tasaisin välein 12s = 94s ei riittänyt, lisää kavennuksia 2s joka 5. krs x 8 eli 16s = 78s ei vieläkään riittänyt. Seuraavaksi olisi tullut eteen kuvion aloitus ja edelleen olisi tarvinnut kaventaa, tässä tapauksessa tahtia haittaa hieman kyseisen kuvion kierteinen esiintymä. Aivosoluni eivät yksinkertaisesti riitä painimaan tämän kanssa juuri nyt, riittäisivätkö silmukat ja mitä kuviosta voisi mahdollisesti ottaa pois - miten pölöltä se sen jälkeen näyttäisi?

Haluan nämä sukat kuitenkin tehdä ja aionkin aloittaa ne kärjestä ylöspäin kunhan olen toipunut tästä takaiskusta. Parhaat pitkät sukkani ovat kärjestä aloitettuja, kokoa on silloin paljon helpompi arvioida.

Tarvitsen lohtuneulottavaa, onneksi uusi Ulla ilmestyi kuin tilauksesta. Pieniä houkuttelevia namusia ovat ainakin Strawberry Field - sukat ja Daina - lapaset, isompia neuleita täytyy vielä katsella ajan kanssa lisää.

Neuletiheys on muuttunut matkan varrella ja takin takakappale (kuvassa päällä) on leveämpi kuin etukappale. Alitajuinen ja tajuinen kamppailu langan laatuvaihtelun kanssa on ilmeisesti vaikuttanut asiaan.

Valmistautuessani henkisesti purku-urakkaan, projekti siirtyikin yllättäen harkintamoodille ja kokeilin takin puolikasta päälleni KnitKlips:ein kiinnitettynä.

En tiiä, tuntuu ettei tämä nyt jotenkin toimi. Hihat eivät istu kunnolla ja koska täten rakentuvaa takkia en ole ennen tehnyt en pysty arvioimaan miten se toimisi kokonaisena. Sitä paitsi eikö tuollainen pelkästään alhaalta saumattu hiha ole mallia lepakko? Minun puolestani lepakot saavat tulla ja mennä muodin mukana kunhan eivät pysähdy minun vaatekomerooni, miten minä nyt tämmöisen ylipäätään tulin neuloneeksi? Kas kun ohjeen kuvassa hiha on mallin kainalossa tai jotain, hoh-hoijaa.

Tahtoo neuloa villaa, Vogue Knitting lehden Silver Belle ja Patons:n Urban Aran kutsuvat.

Eilen illalla ennen nukahtamista suunnittelin jo uutta takkimallia omasta päästäni Brillan varalle, sen voisi neuloa pienemmällä puikolla kunhan lanka on ensin uudelleenvyyhdetty ja kylvetetty. Toisaalta kaikki se vyyhteäminen ja kylvyn järjestäminen edellyttävät uuden jonotusnumeron antamista Brillalle, eli eikun jonon jatkoksi vaan.