Edellisen mittailujuhlan tuloksilla yritin toissapäivänä jäljittää tulevan neuleen mittoja kasaan. Koko ajan yltynyt päänsärky ei auttanut asiaa ja eilen olikin sitten välipäivä neulemitoitusasioissa.

Tutustuin blogilistan toimintaan ja keräilin siellä jo ennestään selaimeni kirjanmerkeissä olleita neuleblogeja tilaukseen. Sieltähän löytyy vaikka kuinka paljon uutta luettavaa, ja suosikkeihin kerättynä näkee koska on tullut päivityksiä ja voi pitää paljon suurempaa joukkoa seurannassa kuin kirjanmerkeissä. Aivan uusi maailma, aionkin viettää vielä tovin jos toisenkin kahlaamalla lisää neuleblogeja läpi.

Iltasella paneuduin sitten taas tähän projektiini, otin Knitting for Dummies kirjan esille ja luin huolellisesti läpi kaikenlaista huomioon otettavaa, sileässä neuleessa kun tulevat näkymään kaikki toteutetut toimenpiteet. Knitting for Dummies kirjaa voin kyllä suositella ainakin minun tapaiselleni luupäiselle, itseään jo osaavana pitävälle neulojalle.

Sieltä löysin mm. tuon yllä näkyvän lisäys/kavennus-referenssin teko-ohjeen. Olen tähänastisen neulojanurani aikana roiskinut milloin mitäkin lisäyksiä/kavennuksia milloin mihinkin, suomalaiset ohjeet eivät yleensä anna mitään viitteitä tekotavasta, ulkolaisissa taas on hyvinkin yksityiskohtaisia ohjeita. Itseäni on sekoittanut oma tapani neuloa, Grumperinan sivuilla tuota neuletyyliä on käsitelty havainnollisesti. Tiivistäen: tapani neuloa nurja silmukka aiheuttaa seuraavalla kerroksella silmukan tarjoutumisen takareuna edellä. Tämä puolestaan vaikuttaa niin ettei aina kannata tehdä niin kuin ohjeessa sanotaan koska lopputuloksesta ei silloin tule halutunkaltaista.

Kyllä kannatti, eilen löytyi mm. selitys miksi taannoin neulonnassa ollut pusero päätyi purkuun. En tätä puseroa tehdessä kertakaikkiaan mitenkään saanut 2s kerrallaan tehtäviä kavennuksia näyttämään hyvältä (kuvassa tuo lyhyt pystysuuntainen silmukkanauha yläosassa). Tuosta tilkusta onkin jatkossa helppo verrata erilaisten perustapojen näkyviä eroja ja kun nuo ovat hallussa voi siirtyä vaikkapa Vogue Knitting Ultimate Book:n vaihtoehtoihin, niitähän riittää.

Neuloin myös pienet tilkut, joihin tulen kokeilemaan kappaleiden yhteenliittämistä “näkymättömästi” mahtaisiko sopiva termi suomeksi olla vuoropistoin? Uusi tekniikka minulle, olen aiemmin virkannut kappaleita yhteen ja virkaten tehty sauma ei kyllä täysin miellytä. Olkapäiden kolmen puikon päättely sentään on hallussa, kiitos Ullan . Tänään ajattelin harjoitella myös lyhennetyillä kerroksilla muotoilua.

Uusia mittojakin täytyy ottaa, eilen selvisi, että osa otetuista mitoista on väärin otettu, ilmanko koko hommassa ei tuntunut olevan mitään järkeä edellispäivänä. Sen siitä saa kun katsoo vain pelkkiä kuvia eikä lue pienellä painettua tekstiä.

Taannoin Knitting Daily :ssa oli juttua neulemallien mitoituksesta ja oman kokonsa (itsensä) mittaamisen tärkeydestä. Itseäni on alkanut tavattomasti kiinnostaa tämä puoli neulomisesta. Mitä enemmän aiheeseen tutustuu, sitä mahdollisemmalta tuntuu saavuttaa itse neuloen oikeasti istuvia vaatteita. Siispä oddcherrykin viettää tänään mittailubileitä. Juhlajuomana on valkoista teetä luontaisella appelsiiniaromilla (näitä löytää ihan suomalaisistakin marketeista, suosittelen).

Tämän ensimmäisen oman suunnitteluni ajattelin tehdä varsin perinpohjin ja yritänkin nyt lukea ja ottaa huomioon mahdollisimman paljon. Yksityiskohtia tuntuu aloittelijan silmään olevan hurjan monta, tässä esimerkkinä Voguen Ultimate knitting book:n worksheet, huh huh. Kaikkia mittoja tuskin saan itse edes kunnolla otettua, täytynee valjastaa avustaja hommiin.

Eilinen mallitilkun neulominen osoitti RYC Cashsoft DK:n olevan aivan ihanaa neulottavaa, sulaa pehmeyttä sormille, miten tämän jälkeen pystyy muita lankoja edes neulomaan? En meinannut malttaa lopettaa mallitilkunkaan neulomista. Kylvetin tilkun varovaisesti, jotta se rentoutuisi ja antaisi kuivuttuaan todenmukaisen kuvan neuletiheydestä, oioin sen venyttämättä ja neulasin kuivumaan. 3,75mm:n puikoilla tiheydeksi tuli 21×31 (langan suositeltu neuletiheys on 22×30). Kylpyyn päästessään neulepinta hylki selvästi vettä, eli villarasvaa on tässä langassa jäljellä, hyvä hyvä!

Tässä vielä yksi haaveilukuva, mallitilkku ranteen päällä, tästä voisi tulla niin mieleinen. Valmiiseen neuleeseen on vaan vielä hiukan verran matkaa. Kunhan nyt jaksaisi paneutua kunnolla mittaamaan ja laskemaan. Aiemmin olen vaan jotenkuten mittaillut ja neulonut ohjeiden mukaan, korkeintaan säätänyt hihojen tai helman pituutta. Mallitilkkujakaan ei ole montaa tullut neulottua, ilmanko puserot eivät ole itseäni ilahduttaneet. Yksi poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön ja tulenkin myöhemmin esittelemään yhden viime keväänä neulomani takin, en ole sitä vielä yhtään käyttänyt, eli sen voinee esitellä “uutena”. Tuli eilisen postauksen jälkeen mieleeni vielä taannoinen Brilla-takki-raukka, eilen väitin etten ole vähään aikaan neulonut kuin pieniä juttuja, neuloinhan minä puoli takkia ihan äsken. Jännää, kun neule ei ole päässyt pingotukseen asti, se häipyy kokonaan mielestä, eikä sitä ole koskaan olevinaan neulonutkaan.

Sitten vielä ajankohtaista asiaa, eilen KnittingDaily esitteli yhden folkSTYLE kirjan neuleen, ja antoi siihen ohjeenkin eli Modern Quilt Wrap, (huom. ohjeen saadakseen täytyy olla rekisteröitynyt, posteja voi lukea ilmankin) en välttämättä ole ihan noin kirjavan ystävä vaatetuksen suhteen mutta tuontyyppinen olisi kiva työhuoneen sohvalla. Tänään siihen oli tarjolla yksittäisiin väreihin tarvittavat lankamäärät ja tulikin mieleeni, että tuon voisi neuloa sukkalangan jämistä, niitä kun on kertynyt ja kertyy koko ajan lisää. Itse neulon sukkia lähes pelkästään fingering-paksuudella, joten tasavahvuista lankaa löytyy eri väreissä.

Ps. Yhtä kuvaa napsauttamalla voit katsoa ne setissä isompina.

Näinkö äkkiä se arki sitten iskeekin blogin pitäjään, kesken kuherruskuukauden? Naurakaa vaan siellä. Ei tämä nyt ennen sentään näin vaikeata ole ollut, heti kun sain blogin julkiseksi, onkin jotenkin pakko keksiä neulottavaa!

Koko kesänä en ole neulonut kuin pieniä juttuja ja palava halu puseron/takin neulontaan on jo lähes pitelemätön, vaan kun ei ole mieleistä ohjetta. Pähkäilin ja jahkailin, eikä mikään tuntunut hyvältä idealta, söin pienen välipalan ja nyt kun verensokeri on taas kohdallaan, pääsen aloittamaan perä edellä puuhun nousun.

Minä suunnittelen nyt itse itselleni sopivan mallin kun ei kerran kukaan muu ole sitä tehnyt. Ainoa mutka matkassa on, ettei minulla ole kokemusta mistään sukkaa isommasta suunnittelusta, hmm. Hyviä kirjoja on silti tullut hankittua, mitä jos niitä vähän lukisikin välillä?

Haluan puserooni sileää neulosta, raglanhihat, v-aukon + helmaan ja hihoihin semmoiset käännetyt reunat. Semmoisen p-niinku-pekka-peruspuseron, jota pitää niin kauan, että se hiutuu pois päältä. Toisaalta tuohon lankaan sopisivat palmikot paremmin kuin nenä päähän mutta se vaatisi enemmän etsimistä ja mallitilkkuja. Mä en nyt enää jaksa yhtään mitään etsimistä.

Aloitinkin jo vähän kokeilemaan Cashsoftia 3,75mm puikolla, siitä tuntuisi tulevan sopivan napakkaa neulosta, lanka tuntuu neuloessa jännän tahmealle, villarasvaa?

Odotukset ovat korkealla.

Silloin kun ei ole mitään neulottavaa tai ainakaan mitään tarpeeksi mielenkiintoista neulottavaa, neulojalla on hyvää aikaa hyöriä netissä, niin minullakin. Jos ei ihan ostoksilla niin ainakin ikkunaostoksilla, se mikä tässä kuviossa välillä nippasee on se, että hallussa olevien lankojen ja neulemallien suhde ei koskaan tunnu kohtaavan. Jos on lankaa ei löydy malleja, jos löytyy malleja ei ole lankaa. Tähän on varmasti olemassa jokin mielenkiintoinen tieteellinen teoria tai vähintään ainakin luonnonlaki.

Taannoin käväisin ihan pikaiseltaan katsomassa, josko olisi uusia neulekirjoja ilmestynyt, olihan niitä ja ennakkotilaukseen lähti saman tien kolme kirjaa - mutta - niitä saa käsiinsä vasta joskus marraskuussa. Silti näistä kaikista on jo knitalong:t pystyssä ja slideshowt pyörivät ihkuttavien odottajien silmille, tässä näitä:

Best of Interweave knits

bagStyle

Knitting Little Luxuries by Louisa Harding

Tuo Best of täyttää hyvin sen neulesivistyksessäni olevan aukon, ettei minulla ole vanhempia IK-lehtiä, ja laukut taas ovat laukkuja niitä ei voi koskaan olla liikaa? Erityisesti odotan tuota pieniä luksuksia sisältävää kirjaa, minulta puuttuu tuollainen erityyppistä pientä projektia sisältävä kirja (sukkia neulon jo muutenkin tarpeeksi ja huiviohjeitakin löytyy valittavaksi asti). Lisäksi täytyyhän neulojalla olla kuvakirjoja, joita selailla silloin kun maailma murjoo, eikö?

Näiden lisäksi odotan sitä moneen kertaan jauhettua Urban Aranin ohjetta. Ilmoittauduin myös tässä uusiblogi-huumassani Ravelrynkin jonoon, lisäksi täytyy odottaa sitäkin, että pääsen syyskuun blogeihin neuleblogiringissä. Tässä on yhdelle ihmiselle melkein liikaa odotettavaa.

Siirryn selailemaan jo hallussani olevia lehtiä ja kirjoja…

Kesälomamatkalta paluun jälkeen pengoskelin kotona keskeneräisten töiden koppaa. Lähes valmista, keskeneräistä ja aivan alkutekijöissään olevaa neulomusta ilmestyi näkyville. Yhtenä ehdokkaana niskasta aloitettu huivi, reunusta ja ensimmäistä mallikertaa näkyi olevan tuloillaan mutta mistä mallista?

Huivin lähistöllä eikä missään muuallakaan asunnossa näkynyt irtonaisena kuljeskelevaa ohjetta. Neulontapisteessä olevat muistiinpanotkaan eivät suostuneet avautumaan, ainoa huiviin viittaava raapustus oli seuraavanlainen:

Budding lace 1 Tehty 27s

Budding lace 2×14—>195s=84krs

Näiden alla nimi “West Valley Alpaca” ympäröitynä. No ensinnäkään käsissäni olevassa rääpäleessä ei mitenkään voinut olla noin paljon silmukoita tai kerroksia ja toisekseen lankakaan ei ollut alpakkaa vaan Kamenaa, joka aiemmin keväällä vokotteli itsensä puikoille. Nyt tekele tuntui kuitenkin epäilyttävän karhealta, kesähelle saattoi osaltaan vaikuttaa mutta epätietoisuus huivin tulevaisuudesta häiritsi kuitenkin sen verran, että päädyin purkuhommiin.

Siinä purkaessani alkoi muistinikin pikkuhiljaa hahmottamaan kevättä ja kyllä tosiaan alpakasta tuli neulottua huivi, Swallowtail Shawl, joka pääsi heti pingotuksen jälkeen kesäsäilöön. Eihän sitä nyt ihminen voi kaikkia käyttämättömiä huivejaan muistaa, eihän. Niin ja pääskynhännän alpakkakaan ei ollut West Valley:sta vaan Artesanoa Boliviasta.

Minä todella tarvitsen tämän blogin - I really need this blog.