Eilisen vietin koulun järjestämällä messumatkalla Helsingissä. Reissuun sisältyi myös vierailu Designmuseossa. Bussit mahtuvat vähän huonosti siihen museon edustalle, joten pois lähtiessämme jouduimme kävelemään Korkeavuorenkatua ja…

Menita! En tätä ennen ollut edes tiennyt missä kyseinen lankamekka sijaitsee, joten yllätys oli melkoinen. Sydän pamppaillen astuin liikkeeseen sisään ja voi mitkä valikoimat. Jos ei olisi ollut niin kiire takaisin bussille, olisin varmaan unohtunut kiertelemään hyllyjen välissä sulkemisaikaan asti.

Nyt täytyi siis vain terästäytyä, hankin pitsilankaa, sellaista, josta olen tähän asti vain lukenut: Grignasco Merinosilk. Joka on muuten ihastuttavasti ohuinta pitsilankaa, jota tähän asti olen päässyt hiveltämään. Tästä voisi tulla vaikkapa Three cornered shawl in clover pattern (Ravelry linkki), malli on Victorian Lace Today kirjasta. Tai sitten jotakin muuta, koska Aeolian on neulottu, vain päättely (983 silmukkaa…) puuttuu.

Aeolianin neuloin Wetterhoff:n Silviasta, joka puolestaan on melko paksua aiemmin neulomiini pitsilankoihini verrattuna. En huivia aloittaessani jaksanut miettiä neulepinnan ilmavuutta ja nyt täytyykin toivoa, että pingotus hiukan enemmänkin aukaisisi valmista huivia.

En oikein muutenkaan vielä tiedä miten suhtautua tähän malliin, ainakaan vielä se ei ole herättänyt samanlaista ihastusta kuin Laminaria valmistuessaan. Lankaakin se söi kuin pieni pirulainen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tämä juttu menee seuraavaksi melko hinteläksi, mutta onko kukaan toinen sitä mieltä (yhtä kajahtanut), että kun pitkään neuloo 2mm puikoilla niin suunta seuraavaksi on vain alaspäin? Onnistuin tässä taannoin löytämään netin ihmemaasta addeja, joiden halkaisija on vain 1,25mm. Mukaanhan ne (ja isosiskotkin) lähti.

Itseasiassa minulta löytyy ihan päteväkin syy tähän tikusteluun. Haaveilemistani kirjoneulelapasista tulee vielä 2mm puikoillakin liian isoja omiin käsiini, ja kun kuvioista en halua tinkiä on varauduttava sopivalla aseistuksella. Kivoja lapasia on tullut vastaan monia mutta päällimmäisenä mielessä ovat tällä hetkellä Tuulian Deep in the Forest Mittens ja Ravelrysta löytämäni Jorid:n hassun erikoiset mallit. Toisaalta on myös sukkia, jotka eivät koskaan valmistuneet, kun puikot eivät riittäneet. Jatkossa riittää.

Ja niin riittää tämä jaarituskin, tuli tässä samalla harjoiteltua blogikoodia sekä kuvien ja tekstien hilailua edestakaisin, niin että osa tähän asti lukeneista varmaan jo nukkuu. Huomiseen!

First few pieces from last year

 gloves for me: Entangled stitches

 socks for my classmate: Cable Rib Socks from book Favorite socks

 Knits from this summer

 socks for me: Vilai from book Sock Innovation

 socks for me: Evening Stockings for a Young Lady from book Knitting Vintage Socks

 shawl for me: Aeolian from Knitty

Sitten vähän selitystä kehiin. Huomasin tuossa taannoin, että neuleblogia on aika hankala pitää, jos ei yhtään neulo. No miksei sitten neulo? Johonkin se vaan joskus ennen viime joulua katkesi. Kesken oli pelkkiä tummia neuleita ja olin jossakin vaiheessa tehnyt periaatepäätöksen olla blogaamatta ennen kuin Cap Shawl valmistuu. Jostain syystä se ei vaan tahtonut valmistua ja neulominen loppui kokonaan.

Koulu söi suurimman osan ajasta, vielä kun joudun matkustamaan tunnin suuntaansa päivittäin. Lisäksi monet koulun projekteista tulivat kotiin erilaisina materiaalin käsittelyinä (värjäämisenä, lankojen tai kuteiden leikkaamisena, suunnitteluna jne.) Meidän tapauksessa eka vuoden lukujärjestykseen on pakattu kaikenlaiset erikoistekniikat ja meille matkustavaisille se merkitsi kymmenen tunnin koulupäiviä lähes koko vuodeksi.

Kun koulu keväällä loppui, nukuin ensin viikon ja sitten aloin työstämään Cap Shawlia, huomasin että reunus lähti tänä kesänä kiinnittymään eri tavalla kuin syksyllä neulomani, ja projekti jatkuikin seuraavaksi purkamisella. Katselin erinäisen joukon erilaisia Komisario se ja se-sarjoja ja neuloin lähes työkseni, sitten loppui lanka - noin 15 senttiä ennen reunuksen loppumista. Seurasi mutinan täyteisiä mietintäpäiviä (ja yllä näkyvää startriitin kytemistä), kunnes rohkaistuin neulomaan huivin toisella langalla loppuun ja suuntaamaan värikaupoille.

Ostin Nitorin keittoväriä ja kotona tajusin ettei meidän kotoa löytyisi kenttäkeittiön soppakanuunan kokoista kattilaa, joten seisotusvärjäsin huivia hyvin eristetyssä ämpärissä päivän. Mustenihan se, tosin kuivasta huivista kyllä tarkkasilmäinen huomaa värieron, mutta arvatkaa kiinnostaako?

Loppukevennykseksi vielä tunnelmia Cap Shawlin kuvauksista. Turun saaristo on siitä metka mesta, että juuri kun luulet löytäneesi eristyksissä sijaitsevan kallioloukon, josta ei ihan heti kuuluisi kirkasta (ei neulovan äidin) lapsen ääntä: Äiti, mikä toi on, äiti miks tolla tätillä on pöytäliina päässä?!?

Ohitsesi lipuu pienen kerrostalolähiöllisen verran porukkaa risteilytunnelmissa. Helan går!

 KIITOS!

Kaikille huivia kommentoineille ja katsomaan tulleille. Oli kiva tulla takaisin.

Finally it is done - and it is gorgeous

it is rockish

it is fairylike

it is cozy

and it is a ring shawl - oh yes!

pattern: The Cap Shawl in Victorian Lace Today

yarn: Elann Peruvian Baby Lace Merino 150g, in shade 3732/gray

5g Ornaghi Filati Merino Oro/dark brown

Finished shawl is dyed black with Nitor no 17

needles: 4mm circular

nails: OPI I’ve “Red” the Script

Tokihan me kaikki muistamme mistä  (kiitos Marjut) pitsineuleet ovat kotoisin ja siitä sitä juttua sitten riittääkin seuraavaan postaukseen. Piti vain suorittaa tämä sisääntulo pitkän blogihiljaisuuden jälkeen kaikella tunteella onnistumisesta, oli tämä projekti meinaan sellainen paini ettei toista.

Moikka, mun nimi on The Cap Shawl ja musta on tulossa iso. Oisko kellään murulla viktoriaanista kartanoa, jonne mä voisin tulla viettämään mun valmistujaisia. Mun neulojalla kun ei oo ku tää kälynen parivuode ja siinä mua ei saa pingotettua, tai niin mua on ainaki peloteltu.

Niin, yksi kerä kolmesta on vasta neulottuna ja tuota ei ole oikeasti edes pingotettu, vähän vaan avattu. Kohtuullisen nopsakkaa neulottavaa kun aloituksen sai selätettyä. Pitsiaddeilla neulominen on jopa niin nopeaa, että kaavio A kävi ranteille. Langankiertoa ja kaksi-oikein-yhteen kun vatkaa ilman minkäänlaisia hidastavia takelteluja niin ei meinaa edes silmät pysyä mukana vauhdissa ja monotonia käy niveliin jos ei itse älyä taukoja pitää.

Ahneuden takia jouduinkin pitämään pari välipäivää neulomisesta kun keväinen rannevaiva uhkasi uusia.

Turhaan ei pitsiaddeja ole kehuttu. Olen nyt neulonut tätä työtä sekä koivu-, bambu-, turboaddi- ja nyt pitsiaddipuikoilla, jotka ovat kyllä ehdottomasti nopeimmat. Kaapeli on ultrapehmeä ja mukautuvainen, kasvava neulekkaan ei ala sylissä vääntämään ranteita ja puikon ja kaapelin välissä ei ole mitään, johon lanka voisi tarttua mutta…

Uutena puikot dunkkaavat niin messingille (tms.) ettei voi olla ajattelematta minkä nikkelimyrkytyksen näistä voi saada jos mitään muuta kuin neule-elämää ei ole. Tavallisissakin addeissa olen kuullut olevan nikkeliä mutta ne eivät sentään haise. Olenkin viime päivinä katsellut Knit Picks:n muunneltavia Harmonyja sillä silmällä. Tietääkö kukaan, saako sitä kiristysjuttua ostettua jostakin yksittäin? Itseäni ei niinkään kiinnostaisi ne valmiin setin paksummat koot eli ostelisin yksittäisiä ohuempia puikkoja ja eripituisia kaapeleita vain. Tai saisiko sen kiristimen korvattua jollakin kikka kolmosella?

pattern: Laminaria by Elizabeth Freeman in Knitty

yarn: Ornaghi Filati Merino Oro, colour 130/about 90g

size: Shawl

needles: 4mm circular

Se on valmis ja siitä tuli iso. Ehdimme jo Laminarian kanssa käymään eräissä pääsykokeissa, mutta siitä enemmän myöhemmin jos aihetta ilmenee. Kuvauspäivänä tämä päivä oli melko syvältä, tarvitseeko niitä lämpöennätyksiä tehdä silloin kun ihminen yrittää julkaista (villaisia) tekeleitään? Kokeilkaapa itse, siinä kuumenee kamera, kuvattava ja kuvaaja, kuvaustiloista puhumattakaan.

Laminaria oli mukava neulottava, ohje on virheetön ja mallikerrat erinomaisen loogisia. Kuin huomaamattani opin hieman pitsinlukemisen jaloa taitoa. Päättelykerros oli jankkimaisin vaihe, tein sen ohjeen mukaan kahdella säikeellä ja urakka oli pitkä kuin nälkävuosi mutta lopputulos palkitsee kyllä. Pingottamisen vaikutus pääsi jälleen kerran yllättämään, paksuista reunoista sai pingottamalla hauskoja tirppoja, jotka onnistuneesti korostavat huivin herkkyyttä. I’m in Love!

pattern: Lace ribbon scarf by Veronik Avery in Knitty

yarn: Ornaghi Filati Bamboo 3 skeins in colour 11

needles: Prym Flex 4,5mm

Tämmöinen kesäinen hempukka siitä sitten tuli, vähän erityyppinen kuin alkuperäinen alpakkaversio mutta oikein kiva ja lötkö kaulakaveri. Tein huivista hieman ohjetta lyhyemmän - pituus pingotettuna 160cm, painoa kertyi 150g.

Käytin langanvaihdoissa Russian Join-tekniikkaa, jota suosin erityisesti huiveja tehdessä. Tällä langalla se ei ole kaunein mahdollinen mutta aika kärppänä saa kytistellä, jos langanvaihdot tuolta reikien seasta bongaa.

Nyt tämä lähtee takaisin varastonraivaushommiin, kuvasta tarkkasilmäisimmät voivat havaita punoittavan kaulan, kiihko häivyttää talvikamat takavasemmalle on kova.

Pitsiaddit tuntuvat olevan kuumaa valuuttaa. Odottamiseen kyllästyneenä kävin kierroksella paikallisissa neulealan liikkeissä ja eioota sain vastaukseksi. Onks kaikkien just NYT niitä täytynyt käydä ostamassa kun mulla on vuosisadan intsein huivi kesken?

Sain viikolla Laminarian tähtivaiheen valmiiksi ja viikonloppuna halusin päästä seuraavaan vaiheeseen. Pengoin vähän varastojani ja löysin 80cm bambut, joiden kärjet ovat aavistuksen terävämmät, mutta liitoskohdat. Se on kyllä ollut joku miesinsinööri, joka on tuohon tuota kyseistä muoviseosta valinnut. Ohut lanka jankkiintuu jokaiseen esteeseen ja tuloksena on toinen toistensa päälle rynniviä silmukoita. Lakkaan kuitenkin valittamasta, koska:

Pääsin onnistuneesti siirtovaiheen yli ja ensimmäinen kukkaiskerroskin on jo neulottuna. Tää on kyllä niin paras huivimalli. Sopii pienen laskupään omaaville, kuviot toistuvat tiheään ja ovat neulepinnasta aloittelijankin silmään “helppolukuisia”. Vaikka mulla muuten iso pää onkin niin laajojen reikäkokonaisuuksien hahmottamiseen sen laskentakyky ei vielä riitä. Laminaria on mun suosikki tällä hetkellä.

Viimeksi kerroin koetilkuista, he palasivat vesipuistosta virkistyneinä ja pääsivät kuvaan, mutta sen enempää edistystä ei vielä ole.

pattern: modified from Convertible in Knitty

stitch pattern is from the book

The Complete Encyclopedia of stitchery:

Cat’s paw, 5 repeats/row

yarn: Filatura Di Crosa, Brilla about 3 skeins

needles: addi circular 5mm

Täällä on tänään paiskittu hommia Muirin saamien kehujen voimalla, kiitos teille ihanat kanssaneulojani! Neuloin tämän huivin kesällä Kreikan matkaa varten, perillä oli kuitenkin niin kuuma ettei huivia tarvinnut ja se jäi hieman kesken. Napinreiät olivat liian suuret ja kun pienensin niitä matkalla lentokentälle, syntyi ziljoona pääteltävää langanpäätä. Tänään sitten päättelin ne.

Halusin muunneltavan huivin hieman vähemmän romanttisessa hengessä kuin alkuperäinen. Napit kiinnitin hopealangalla alkuperäisestä ohjeesta poiketen, epäilen etteivät välirenkain kiinnitetyt napit kestäisi menossani mukana.

Huivi sopii kaltaisilleni - en tiedä miten päin tämän kanssa olisin - ihmisille, eli liikkeelle voi lähteä vaikkapa huivi rennosti niskassa roikkuen ja napit takataskussa. Jos tilanne tienpäällä muuttuu, huivi kääntyy vaikka mille moodille, riippuen montako nappia siihen ripustaa ja mistä pistää ne kiinni.

pattern: Muir by Rosemary Hill in Knitty

yarn: Ornaghi Filati Merino Oro, colour 082, about 70g?

needles: addi circular 3mm

modifications: pattern worked for 11 repeats instead of 13

Kahtokeepas mitä täällä on saatu aikaiseksi, jotakin sukkaa isompaa mutta silti kevyempää, miun Muir. Tämä on kuulkaa niitä huiveja, joita aamulla kaulaan laitettuaan ei raatsi illallakaan ottaa pois. Kuvat eivät kerro totuutta, huivi leijailee miltein itsekseen ilmassa, niin kevyt se on, kuten myös pehmeä ja uskomattoman antoisa kosketella.

Kuvaus olisi pitänyt järjestää eilen kun otin huivin pingotuksesta, nyt se oli jo hieman rullalla, koska yllätys yllätys: se hyväili niskaani koko päivän.

Muir oli ensimmäinen näin ohuella langalla neulomani työ, ei kuitenkaan lähimainkaan viimeinen. Jahka saan aikaiseksi pitsiaddeja hankkia niin tämä homma lähtee käsistä. Ohuella langalla aikaa kuluu kuitenkin enemmän ja muutaman projektin kun aloittaa rinnakkain niin eiväthän ne valmistu ikinä mutta se on sitten sen ajan ongelma.

Picot edged gloves lopettivat läsnäolonsa tässä huushollissa viime viikolla, emme jää kaipaamaan.

Hat and Scarf

pattern: my own, basic K2P2 ribbing

yarn: SandnesGarn Sisu colour 3082 two strands hold together

needles: addi circular 2,5mm

pattern: Moda 1/2007

yarn: SandnesGarn Sisu colour 3082, only one strand of yarn

mittens have two layers

needles: Brittany birch dpns 2,25mm