Clapotiksen neulominen päättyi eilen ja äsken irrotin huivin pingotuksesta, siitä tuli aika huge 43×232cm - ohut ja ylellisen oloinen, vaikka sukkalankaa onkin. Valokuvaa valmiista huivista saamme kuitenkin odotella kunnes päivä suvaitsee kirkastua (aurinko lienee vähenevä luonnonvara seuraavat puolen vuotta).

Eilen aloitin myös Clapotikselle kaveriksi sormikkaita, ensimmäinen malli, jonka etsimisessä hyödynsin Ravelrya: Picot Edged Cashmere Gloves by Susan Chang. En muista olenko aiemmin tehnyt provisional (invisible jne.) cast on:a mutta nyt olen, jälleen kerran sai todeta millaisesta tekniikkalajista neulomisessa välillä on kyse. Aloitin sormikkaita sen verran myöhään illalla, etten millään meinannut tajuta miten saan silmukat luotua halutulla tavalla ja Ravelrysta löytyi apu tähänkin piinaan. Päädyin Eunny Jangin opastamaan virkkuuvaihtoehtoon I ja johan syntyi hienoa jälkeä.

Saatuani Picot-reunuksen valmiiksi liitin työhön kerän toisen pään saadakseni jämäkämmän sormikkaan, samalla se pienentää hieman kokoa, kuten valitsemani puikkokin (2,5mm).

Lopuksi blogini ensimmäinen nillitys: alkaa.. Onko kenelläkään ideoita millä kuvittaa neuleblogiansa Suomen syksyssä/talvessa paskalla kameralla ja lyhyellä pinnalla? Ei minullakaan, naapurit ja parvekkeen kaiteella ihmettelevät tiaiset vaan pyörittelivät päitään kun yritin saada valon riittämään yhteen halvatun sormikkaan rannekkeeseen, seuraavaksi loppuukin sitten kamerasta akku ja katkeaa sormesta kynsi, kun revin sijaisakkua Xboxin peliohjaimesta. En ota enää yhtää kuvaa, -kele. Nillitys päättyy.

Dadaa, Urban Aran on neulottu, lankaa jäi kokonaiset neljä nöttöstä, paljon verrattuna siihen miten joskus on tullut neulottua keränvaihtokohdan ylijäämilläkin. Kauluksesta tein todella niukan, tuskin tulen pitämään tätä takkia kovinkaan usein ylös asti suljettuna, mutta kyllä kaulus siihenkin tarvittaessa venyy.

Langan riittävyyden varmistamiseksi pingotin (lue: venytin) hihat reilusti ennen hihapyöriöiden aloittamista ja mittasin vielä tarvittavat kerrokset venyneestä kappaleesta. Seuraavaksi hihat menevät uudelleen pingotukseen ja sitten kokoan takin. Vetoketjun menen ostamaan kokonaisen takin kanssa, saadakseni varmasti sopivan, suunnitelmissani on metallinen kaksisuuntainen vetoketju. Myös paikallisessa lankaliikkeessä tulen vierailemaan, haluaisin neuloa takkiin vetoketjun alavarat, ne voisi neuloa jostakin ohuemmasta langasta.

Hihojen kuivuessa viikonloppuna, aloitin Clapotiksen, jota on yllättävän hauska neuloa. Varsinainen hauskuus alkoi kun sain purkaa ensimmäisen kuvioraidan. Purkukohdat toimivat välietappeina tässä helposti puuduttavaksi muuttuvassa työssä. Aion neuloa tätä kun muilta hommiltani ehdin, eli valmistumisajankohta ei välttämättä siinnä ihan lähiaikoina. Lankana Clapotiksessani on Regian sukkalanka sävyssä Espresso. Puikot ovat 3,25mm/100cm. Ohuesta langasta johtuen neuloin ohjetta useamman lisäyskerran. Silmukkamerkit toimivat tässä työssä erityisen edukseen (ellei halua jatkuvasti laskea yy-kaa-koo), minulla ei ollut sopivia rengasmerkkejä ja suljettavat merkit venyttivät neulosta. Apuun löytyi onneksi korutarvikelaatikosta 8mm:n välirenkaita.

German Stockings:eja olen neulonut ja purkanut. Kireät sukan resorit katkaisevat jalkojeni verenkierron jo ajatuksenkin asteella ja terveyteni ylläpitämiseksi määritin sukkaohjeesta toiseksi pienimmän koon sopivaksi (ohje on muuten todella kattava kokojen suhteen). Resorista tuli sopiva mutta pohje, huolimatta ohjetta pienemmistä puikoistani kokoa olisi tullut yhteen sukkaan kahdelle jalalle. Ensimmäinen purku ja kokeiluja erilaisilla kavennuksilla, ei hyvä, lisää purkamista. Päädyin kaventamaan ensimmäisellä sileän neuloksen kerroksella reilun satsin silmukoita ja lisää tulen kaventamaan vielä ennen kuvion aloittamista. Onneksi sain ohjeen printattua, voin tehdä laskutoimituksia sohvan uumenissa, mutta mitä tästä opimme? Tarvitsen a) 2mm pienempiä sukkapuikkoja kipeästi b) kai tässä täytyy ryhtyä jatkossa neulomaan mallitilkkuja jopa sukkia varten, jos haluaa päästä “vähemmällä”.

Sen sijaan pieniä valmistuneita juttuja. Työhuonekämppikseni Richard suostui rouvansa Christinen kanssa esittelemään nämä neuleet.

pattern: Bainbridge scarf by pepperknit

yarn: GGH Maxima 100% merino about 50g

needles: addi circular 4mm/60cm

pattern: baby socks by Novita

yarn: Opal sockyarn

needles: Brittany birch dpns 2,75mm

Ensimmäiset hyväntekeväisyyssukat valmiina, en ole ennen neulonut vauvaneuleita, eikä minulla ole käsitystä vauvojen pukemisesta eikä varsinkaan venäläisten lastenkotivauvojen pukemisesta mutta kuvittelisin nuiden olevan vauvasukat (Richardilla on suhteellisen suuri jalka). Selasin kaikki hallussani olevat Novitan neulelehdet (siitä asti kun tätä uutta Novitaa on ilmestynyt) ja löysin kaksi sukkamallia vauvalle, toinen niistä on tuo ylläoleva. Näitä kahta mallia Novita kierrättää lehdestä toiseen. Voisin kuvitella, että myös vauvansukan voisi neuloa lukemattomilla muillakin tavoilla. Pitänee tutkia ulkomaista tarjontaa. Seuraavaksi neulon isomman lapsen sukat.

Tänään illalla ajattelin kuitenkin luoda silmukat Urbanin hihoihin, kun 4mm puikko vapautui Bainbridgesta. Vartalokappaleita en sittenkään ole vielä pingottanut ja juuri tähän väliin luin sitten pingotuskatastrofista toisaalla, uuh, miten tässä vielä käy?

Edit. Se ei pelaa, joka pelkää. Ähersin vartalokappaleet oikenemaan, että mä inhoan paksujen neuleiden pingotusta. Näissäkin kappaleissa olisi ollut varoja vaikka kahteen miehen puseroon, jotenkin täysin hallitsematonta touhua. Kappaleet näyttävät tällä hetkellä valtavilta vaikka ovatkin kaavion mukaan mittaan pingotettu hoh-hoijaa, katsellaan.

Pitsihuivien pingotus on paljon kivempaa, voi hakea uusia venymisennätyksiä, milli tuolta ja haa sentti lisää täältä. Onneksi kohta pääsee neulomaan.

Makepiece kävi täällä eilen iltasella haastamassa, alkuperäinen haaste löytyy Tiinalta. Kaivelin sukkalankajämiäni ja löysin seuraavan epävärisuoran.

Eiköhän noista jotakin saa kietaistua, jokaiselle kuvassa näkyvälle kerälle löytyy pari, eli ohuimpia ajattelin neuloa kaksinkertaisena niin tulee kestävämpää.

Eilen aloitettu Bainbridge scarf edistyy nopeasti, seuraavassa kuvallinen todiste (klikkaus suuremmaksi omalla vastuulla, varokaa polttamasta verkkokalvojanne. Kyllästyin valotusongelmiin ja päätin katsoa mitä syysauringolla on annettavana - otetaan sitä sitten koko rahalla..)

Urban Aranin vartalokappaleet ovat nyt virallisesti valmiiksi neulottu, tänään ne pääsevät pingotukseen. Pientä sumplimista vaati sovitella omat ja ohjeen toimenpiteet keskenään. Halusin tehdä ohjeeseen verrattuna päinvastoin, eli olkapääsilmukat pitoon ja kaula-aukkosilmukat päätellyiksi. En ole ennen soveltanut puserosta villatakkia, joten täyttä varmuutta siitä mitä tuleman pitää, ei ole. Joka tapauksessa olen vahvasti sitä mieltä, että nostetut silmukat ovat kaula-aukossa pidossa olleita silmukoita napsakammat ja olkasaumojahan minä en ompele (vrt. kolmen puikon päättely).

Olen myös vahvasti päättänyt olla sitä mieltä, että lanka riittää. Tein pieniä järjestelyitä, eli purin ennen olkapäähommeleita toisesta etukappaleesta siihen juuri sijoitetun täyden kerän ja korvasin sen vajaalla. Harrastin vähän langan pujottelua olkapääosuuksilla, välttäen langan katkaisua. Kauluksestakaan ei ehkä kannata tehdä niin korkeaa kun alunperin suunnittelin, takki on melko jämäkkä ja jos neuloisin kovin korkean kauluksen, voisi lopputulos ylös nousseine leukoineen olla jokseenkin korskea?

Viikonloppuna ajattelin hurauttaa hihat valmiiksi ja siitähän ei sitten enää ole pitkä matka vetoketjuun - jota ei siis vielä ole.

Tällä hetkellä kaipailen pientä välipalapuuhaa, taannoin näin parissa blogissa Bainbridge scarf:n. Eilinen blogikierros, haudutti ajatuksen valmiiksi saakka ja kaivelinkin jämälankakoristani esille muutaman pienen pallukan villatakin teosta ylijäänyttä GGH:n Maximaa, samaa värierää kuin taannoiset Fetchingit. Näistä tulee yhdessä soma syyssetti.

Yritin epätoivoisesti ottaa jotakin kuvaa tätä postausta varten, mutta kamera ylivalotti kaiken, minen ominpäin ymmärrä siitä mitään, joten postaus jäi kuvatta - lupaan seuraavaan kirjoitukseen ainakin yhden kuvan.