Moikka, mun nimi on The Cap Shawl ja musta on tulossa iso. Oisko kellään murulla viktoriaanista kartanoa, jonne mä voisin tulla viettämään mun valmistujaisia. Mun neulojalla kun ei oo ku tää kälynen parivuode ja siinä mua ei saa pingotettua, tai niin mua on ainaki peloteltu.

Niin, yksi kerä kolmesta on vasta neulottuna ja tuota ei ole oikeasti edes pingotettu, vähän vaan avattu. Kohtuullisen nopsakkaa neulottavaa kun aloituksen sai selätettyä. Pitsiaddeilla neulominen on jopa niin nopeaa, että kaavio A kävi ranteille. Langankiertoa ja kaksi-oikein-yhteen kun vatkaa ilman minkäänlaisia hidastavia takelteluja niin ei meinaa edes silmät pysyä mukana vauhdissa ja monotonia käy niveliin jos ei itse älyä taukoja pitää.

Ahneuden takia jouduinkin pitämään pari välipäivää neulomisesta kun keväinen rannevaiva uhkasi uusia.

Turhaan ei pitsiaddeja ole kehuttu. Olen nyt neulonut tätä työtä sekä koivu-, bambu-, turboaddi- ja nyt pitsiaddipuikoilla, jotka ovat kyllä ehdottomasti nopeimmat. Kaapeli on ultrapehmeä ja mukautuvainen, kasvava neulekkaan ei ala sylissä vääntämään ranteita ja puikon ja kaapelin välissä ei ole mitään, johon lanka voisi tarttua mutta…

Uutena puikot dunkkaavat niin messingille (tms.) ettei voi olla ajattelematta minkä nikkelimyrkytyksen näistä voi saada jos mitään muuta kuin neule-elämää ei ole. Tavallisissakin addeissa olen kuullut olevan nikkeliä mutta ne eivät sentään haise. Olenkin viime päivinä katsellut Knit Picks:n muunneltavia Harmonyja sillä silmällä. Tietääkö kukaan, saako sitä kiristysjuttua ostettua jostakin yksittäin? Itseäni ei niinkään kiinnostaisi ne valmiin setin paksummat koot eli ostelisin yksittäisiä ohuempia puikkoja ja eripituisia kaapeleita vain. Tai saisiko sen kiristimen korvattua jollakin kikka kolmosella?

Aattelin vaan tulla kertomaan että entisillä metodeilla mennään, ohjeita ei osata lukea loppuun asti ja työvaiheesta toiseen siirrytään samaan aikaan kanavalta toiselle surffaillen ja pullaa mussutellen. Tuloksen näkee kuvasta. Eilen illalla pääsin vihdoin siirtämään projektin pitsiaddeille ja päätin hieman venytellä sitä nähtäville. Tadaa kaksi yhdeksästä sakarasta puuttuu, mihis hyö ovat hävinneet?

“Mustekalasta” olisi isona tulossa the Cap Shawl kirjasta Victorian Lace Today. Eri asia tuleeko siitä koskaan iso, kun on näin tavi sitä neulomassa. Itselläni ei vielä tuota kirjaa ole, otin vain tästä ohjeesta, lainassani olleesta kirjasta, kopion ja palautin kirjan omistajalleen. Huivia aloittaessa sen sitten huomasi: see techniques.. kas mitkä teknikuet kun on pelkät ohjesivut mulla? Using circle cast-on - whaaat? Ei kun nettiä apuun, ensin päädyin kokeilemaan ylipäätään pyöreää aloitusta, hyvänä lisänä Cat Bordhin viidakkotarina videona. Neuloin hyvän matkaa ja ilmeisesti luulin, että neulomalla eteenpäin aloitus muuttuisi oikean näköiseksi, ei muuttunut. Muuten hyvä aloitus kyllä, aion käyttää sitä jatkossa johonkin muuhun.

Seuraavaksi hain hakusanoilla circular cast-on ja bingo! Sain aloitukseen pienen ja soman reiän, täyttä höökää eteenpäin ja huomaan huivia sukkiksilta pyöröpuikoille siirtäessäni, että siinä on liikaa sakaroita - purkuun ja uusia aloituksia (yhden onnistuneen kokeilun jälkeen seuraavat eivät tahtoneet onnistua)ja nyt sitten tämä. Harhautuma on ilmeisesti sukkiksilta pyöröille siirtymävaihe ja olen jättänyt noteeraamatta ilman silmukkamerkkejä olevat puikon alut tai loput. Jatkan räpiköimistä ettei tarvitsisi luopua sitkeän sissin arvonimestä, kait sitä näinkin saa ylläpidettyä?

My - the very first - lace addis

Yarns for my next lace project: Peruvian Baby Lace Merino from elann.com

Gauge swatch: Leaf Kimono Top in Interweave Knits/summer 2008. I am planning to use Katia Linen yarn.

Ne ovat vihdoinkin täällä, ihku pihku ekat pitsiaddini ja tulivatpa muuten nopsaan, kun kekkasin suunnata katseeni valtamerten taa. Kokeilin ensimmäistä kertaa elann:a ja widsit ei tarvinnut montaa kertaa niristä. Tilaus lähti 28.5. keskiviikkona ja tänään 2.6. tiistaina se oli jo täällä. Samassa paketissa tuli myös kolme kerää Baby Lace Merinoa, joista vetäydyn kohta miettimään jotakin isohkoa jutskaa.

Kiitoksia vielä kerran Laminarian saamista kehuista, kannustuksen puutteesta ei blogihiljaisuuteni ole johtunut, vaan olen ollut hieman kipeänä. Ainoa neulesaavutukseni pariin viikkoon on yllä näkyvä koetilkku Katian Linen-langasta, tuosta saattaa jopa käynnistyä jotakin projektin tynkää, jahka saan kokeiltua pitsiaddejani rauhassa.

My foreign readers: I have used to write alt texts in english, maybe it is time to practise some more? Please let me know if you want to read more details about my knitting. I’m happy to help.

Next I am going to make a retreat to our balcony and test drive my new lace needles.

Pitsiaddit tuntuvat olevan kuumaa valuuttaa. Odottamiseen kyllästyneenä kävin kierroksella paikallisissa neulealan liikkeissä ja eioota sain vastaukseksi. Onks kaikkien just NYT niitä täytynyt käydä ostamassa kun mulla on vuosisadan intsein huivi kesken?

Sain viikolla Laminarian tähtivaiheen valmiiksi ja viikonloppuna halusin päästä seuraavaan vaiheeseen. Pengoin vähän varastojani ja löysin 80cm bambut, joiden kärjet ovat aavistuksen terävämmät, mutta liitoskohdat. Se on kyllä ollut joku miesinsinööri, joka on tuohon tuota kyseistä muoviseosta valinnut. Ohut lanka jankkiintuu jokaiseen esteeseen ja tuloksena on toinen toistensa päälle rynniviä silmukoita. Lakkaan kuitenkin valittamasta, koska:

Pääsin onnistuneesti siirtovaiheen yli ja ensimmäinen kukkaiskerroskin on jo neulottuna. Tää on kyllä niin paras huivimalli. Sopii pienen laskupään omaaville, kuviot toistuvat tiheään ja ovat neulepinnasta aloittelijankin silmään “helppolukuisia”. Vaikka mulla muuten iso pää onkin niin laajojen reikäkokonaisuuksien hahmottamiseen sen laskentakyky ei vielä riitä. Laminaria on mun suosikki tällä hetkellä.

Viimeksi kerroin koetilkuista, he palasivat vesipuistosta virkistyneinä ja pääsivät kuvaan, mutta sen enempää edistystä ei vielä ole.

Harjoitukset jatkuvat, eka kuva esittää rusinan kokoisesta nyssäkästä pingotettua Laminarian alkua, eli noin 0,05% huivista on tehtynä. Lankana on Ornaghi Filatin Merino Oro, puikkoina tavalliset addit. Tämän huivin neulominen tylpillä puikoilla on kyllä melkoista mukeltamista, ajattelin kuitenkin tuon alun tähtivaiheen mukellella miten parhaiten kykenen. Kukkavaihetta varten odottelen saavani parempia välineitä (saakelin saksalainen posti..).

Lace Ribbon etenee huisia vauhtia, huristelen parhaillani kolmatta kerää ja odotuksistani poiketen opin kuvion ulkoa, edes laskea ei tarvitse, sen enempää kuin viisi reikää ja vaihto ja sekin vain joka 11. kerros.

Lisää räsyjäkin on syntymässä, Mandarin Petit:n jämiä on jäänyt mm. Morriksesta. Teen näitä tilkkusia kasvojen puhdistusliinoiksi, teemoina tällä hetkellä aurinkoiset ja sateiset päivät. Mustaakin lankaa olisi, ehkäpä mustavalkoiset liinat sopisivat erityisen virallisia päiviä varten? Vaikuttaako siltä, että olen jäänyt koukkuun? Ehkäpä, olen neulojana melkoinen militantin ja säännöllisen pintastruktuurin ystävä.

Pari koetilkkuakin olen kutaissut, ne jonottavat parhaillaan vesipuistovuoroa ja riippuen tuloksesta kerron niistä enemmän ensi kerralla tai sitten en, kahtellaan.

Kiitos hengessä mukana eläneille! Voitte uskoa että otti melkoisen roheasti pattiin elää muutama viikko neulomatta. Ei sitä edes tajua miten paljon laiskanakin pidetty ihminen nakertelee terveillä käsillä, pipinä sen sitten hoksaa. Pääsiäislomasella riudutin itseäni lueskelemalla neuleaiheisia lehtiä ja kirjoja, namuimmasta päästä oli lainassa oleva Victorian Lace Today. Olen päättänyt neuloa jatkossa vain itseäni huvittavia neulomuksia, jos ei pitoon niin sitten kiertoon ajatuksella. Jos haluan neuloa pitsiä niin sitten neulon, odottelenkin parhaillaan ensimmäisiä pitsiaddejani saapuviksi.

Pieniä alkeellisia projektejakin on jo tekeillä. “Uusi” neule-elämäni starttasi Ballband dishcloth:lla, seuraavaksi siirryin Lace Ribbon:iin ja puikkoansakin on mietinnässä (ompelua tosin). Saan lähiaikoina aloittaa niin monta uutta projektia kuin vain keksin, arvatkaa kuka lupasi? No minä! Periaatteessa neulominen voi loppua milloin tahansa jos terveys menee, eli kannattaa nauttia niin kauan kuin puikot kädessä kestää.

Aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni!

Palkinnoksi suurilla ponnistuksilla aikaansaaduista viimeistelyistä sain aloittaa itselleni kirjoneulelapaset. Malli on kevään IK:sta White Witch Mitts, latasin sen Knitting Daily:sta (ilmainen, vaatii rekisteröitymisen).

Kuvaa katsomalla on helppo päätellä, että nimensä mukaisia näistä lapasista ei ole tulossa. Kaivelin sukkalankanöttösiäni ja olisin oikeastaan halunnut tehdä lapaset kokonaan erilaisista ruskean sävyistä mutta kun ei niitä ollut tarpeeksi.

Kuvassa näkyvän roosan tilalle kokeilin ensin harmaata, mutta se oli liian sininen. Saa nähdä onnistuuko värisuunnitelmani, olen ihan untuvikko tässäkin. Ihme kyllä neljä lankaa yhtäaikaa työssä kiinni ei ole tuottanut sen suurempia ongelmia, voisin jopa hölmönä luulla, että on ihan sama onko niitä lankoja kaksi vai kaksitoista? Eli haaveilen edelleen Fair Isle-takista.

Mallin vaikeusasteeksi on merkattu kolme palloa, vielä ei vaikeuksia ole tullut. Olen aiemmin neulonut vain kahdella langalla mutta esimerkiksi langan dominanssijutut ovat tuttuja, kuvan lapasessa tumma dominoi.

Harmaata poistaessani purin puolet ranteesta (meinaan koko ajan puhua ja kirjoittaa varresta –> neulonut liikaa sukkia?) ja mietinkin, että vaikeuspallot saattavatkin tarkoittaa purkamista. Otin vain puikot irti ja vetelin langoista, pari sekunttia ja sain reiluksi puoleksi tunniksi selviteltävää. Kirjoneuleen purkamisessa on siis vielä harjoiteltavaa - ehkä isompi työ voisi vielä odottaa?

Vielä en ole blogini nimeä vaihtamassa vaikka pelkkää sukkaa näyttääkin pukkaavan. Ajattelin tällä kertaa kirjoitella vähän (h)ajatelmia, joita tämän neulojan päässä on viime aikoina pyörinyt.

Knitting Daily:ssa alkoi tilanteeseeni sopivasti pelottoman neulomisen teemavuosi. Mitähän peloton neulominen sitten voisi omalla kohdallani olla? Neulomista en pelkää, jos näen jotakin silmääni kiehtovaa niin neulomistani ei sinällään mikään estä mutta mikä minua oikein hidastaa?

Olen ajatellut aihetta viime aikoina paljonkin ja jotakin osviittaa on alkanut mieleeni nousta. Pelkään lopputulosta, sitä pettymystä mitä kovasti odotetusta ja innolla toteutetusta projektista kuoriutuu, kun huomaa ettei halua kyseistä vaatetta päällensä pukea.

Sukat ovat helppoja, niitä voi pitää kotona, kukaan ei niitä näe. Sukan istuvuuteen vaikuttavat tekijät ovat hallussani. Sukan kokoiset projektit ovat myös nopeita purkaa ja unohtaa, mutta. Minä haluaisin laadukkaita ja ihania neulepuseroita ja -takkeja, juuri minulle sopivia.

Toisaalta en ole ihan varma mikä minulle olisi sopivaa. Esimerkiksi otan uusimmasta VK:sta oheisen mallin. Tuo on niin, ei minua, mutta silti se kiehtoi lehden malleista kaikista eniten. Omalla kohdallani takki vaatisi sisäisen mummon vapauttamisen ja totaalisen tyylitarkistuksen. Siitäkö tässä sitten onkin kyse? Neulon itselleni uuden tyylin?

Aiheen sulattelua täytynee jatkaa - sukkia kutoen. Seuraavaksi ilon aiheisiin. Sain Mintzilta You make my day-tunnustuksen. Olen otettu, ihanaa jos blogini piristää lukijan päivää, kiitos Mintzi!

Itse rikon sääntöjä ja laitan tunnustuksen eteenpäin vain yhdelle. Oikeasti päivää piristäviä ja antoisia blogeja on niin paljon ettei niitä saa vaadittuun kymmenikköön puristettua millään. Minulla on tähän ihan perustelukin, minun piti kyseisestä neulojasta kirjoittaa muutenkin. Pyöritellessäni edellä kirjoitettuja ajatuksia päässäni, olen monesti verrannut itseäni muihin neulojiin ja toisaalta saanut innostusta ja kärsivällisyyttä jatkaa miettimistä luettuani ja katsottuani muiden neulomuksia. Yhden nostan tässä yhteydessä fanituksen asteelle, mä haluaisin olla kuin Sky Blue Cardiganin Anne. Anne You make my day! Saan tavattoman paljon inspiraatiota aina kun vain vilkaisenkin blogiasi. Minäkin haluan kartiolla olevia lankoja ja suunnitelmia, joita toteuttaa, ja vielä niin kauniisti.

“Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.”

pattern: Boyfriend socks by slippedstitch

yarn: Zitron Trekking (XXL) colour 1415, about 95g

needles: Brittany birch dpns 2,25mm and Clover bamboo dpns 2,5mm for ribbing

Tuossapa nuo tämän joulun neulomukset sitten ovat koko komeudessaan. Onnistuin aikaansaamaan oikein vuosisadan joulustressin ja neulomiset jäivät kovin vähälle. Ensi jouluksi järjestän kyllä joulutervehdykseen kuvan joulusiivouksesta tai rosollin teosta…

Puhumattakaan, että olisin yhtään valmistautunut koostamaan kuluneen vuoden neulomuksiani. Blogeissa on esillä toinen toistaan hienompia kuvasettejä valmistuneista töistä. Blogini nimellä on taustansa ja esittelenkin seuraavaksi tämän vuoden keskeneräiset (onneksi niitä ei ole - muistaakseni - kuin tältä vuodelta).

Alaoikealla eilen aloittamani “metrisukat”, Knitting Vintage socks kirjasta malli Heelless Sleeping Socks. Seurassaan Muir ja syksystä asti tekeillä olleet sormikkaat. Menin pölö asettamaan Muirille deadlinen jouluaatonaatolle ja edelliseen iltaan asti neuloin kuin viimeistä päivää, jäljellä olisi ollut enää kolme mallikertaa, reunuskaitaleet ja pingotus - loppui tsemi kesken. Sormikkaissa olisi vain sormet neulomatta, arveluttaa. Sukat valmistunevat pikaisesti, olen todennäköisesti juuttunut sukkapoimuun joksikin aikaa.

Koska… uusien huivia isompien tekeleiden aloittamista estää ja vähintään hidastaa:

Nyt saa potkia ja heitellä pienillä kivillä, olen raivostuttava näiden neulonnasta valmistuneiden projektieni kanssa. Selitelläänpä vähän, kahta lukuunottamatta kaikki (reilut kymmenisen) kuvassa olevia puseroita ennen neulomaani puseroa ovat päätyneet UFF:n laatikkoon. Aiemmin pukeuduin kaikessa rauhassa huonolaatuisiin kaupanneuleisiin ja pidin itseneulomiani ihan kotitekoisina, nyt en enää juurikaan osta kaupan neuleita mutta edelleenkin poden uskonpuutetta itse tekemiini.

Voi niitä aikoja kun neuloa posotin vaan ohjeen mukaan ja neuleen valmistuttua huomasin etten pidä siitä, se ei istu, on väärän värinen, kutittaa jne. Nyt olen siirtynyt laadukkaampiin lankoihin ja vaikeampiin ohjeisiin, olen lukenut paljon aiheesta ja huomaan tiedon lisäävän tuskaa entisestään. Mallin valinta on vaikeampaa, siihen sopivan langan löytäminen hankalaa, entäs jos ja entäs sitten jos - käytännössä estän itseäni neulomasta ja vellon vaan vatvomassa pieleenmenon mahdollisuuksia.

Onneksi on tämä blogi, kaikkea ei enää tarvitse päässään vatvoa, en yleensä harrasta Uuden Vuoden lupauksia mutta voisin harkita selättäväni osan yllä kuvaamastani noidankehästä tulevana vuonna, toivossa on ainakin hyvä elää.

Kiitos kaikille joulutervehdyksistä ja Onnea Vuodelle 2008!

Olen joutunut sulkemaan avoimen kommentoinnin alati kasvavan spammitulvan takia. Yritin etsiä WP:n sopivaa captchaa mutta löysin myös kommentteja, että koko blogi voi mennä siitä sekaisin, osaisiko joku auttaa?

there was a pieni digikamera, joka monta monituista vuotta ansioituneesti palveli palkkatyössänsä, ja joka vielä viimeisenä kesänään otettiin eläkevirkaan neulekameraksi. Kuten kaikki eläkeviroissa toimivat kamerat tietävät, ei neulekameran osa ole se kaikista auvoisin, tarkkana saa alituiseen olla, säilyttääkseen paikkansa muonavahvuudessa. Syytteitä luetaan ja tuomioita langetetaan vaikka parhaansa tekisi. Syksyn tullen vanha neulekamera alkaa väsyä, se siristelee ja suristelee yrittäessään toteuttaa neulojansa hulluja päähänpistoja, ja pian se väsyy kokonaan.

Neuloja ei sitä vielä tiedä, mutta uusi neulekamera on jo aloittanut matkansa merten ja vuorten takaa, sillä on pitkä ja vaarallinenkin tie kuljettavanaan ja se antaa odottaa itseään. Neulojalla olisi mahdollisuus omassa rauhassaan parantaa taitojaan. Neuloja neuloskelee hieman yhtä ja himpun verran toista, eikä paljoa tohdi vierailla muiden neulojien blogeissa, joista viroissaan olevat neulekamerat ilkkuvat kuvatonta neulojaa. Neulojan ideat tyrehtyvät ja neuloja on yksin. Neuloja tilailee lisää uusia neulekirjoja.

Kunnes uusi neulekamera saapuu. Heti virtaa saatuaan se osoittaa kuinka ärhäkkä ja pystyvä se on, neuloja melkein säikähtää. Tulevina vuosina neulojan kannattaakin pyrkiä vain kaikkein parhaimpaansa koska uudessa neulekamerassa on pikseleitä jokaiselle vinksahtaneelle silmukalle ja harhautuneelle ajatukselle, se lupaa näyttää kaiken. Neulojan on aika oppia, että kun muilta vaatii, täytyy itsekin omastaan antaa. Sen pituinen se.