pattern: Bayerische Socks by Eunny Jang

yarn: Opal Uni 1265, about 90g

needles: addi bamboo dpns 2mm

I’m in love!

Nämä valmistuivat aivan liian pian. Rakastuin malliin heti ensi vilkaisulla ja säästin sitä pitkään ennen kuin raaskin neuloa. Mistä löydän yhtä täydellisen sukkamallin seuraavaksi?

Valaistus ei valitettavasti sallinut yksityiskohdilla herkuttelua, mutta näissä sukissa yhdistyy sekä näkö- että tuntoaistein havaittava nautinto, mykistävää.

Yritän kuitenkin laskeutua hetkeksi maan pinnalle ja raportoida muista kuulumisista. Muir on alkanut edistyä, olen jo saanut kokonaiset kaksi ja puoli mallikertaa valmiiksi. Alussa neuloin kolme kerrosta ja heti perään purin kaksi, eikä homma oikein edennyt mutta nyt on mennyt jo monta kerrosta putkeen - ilman elämänlankaa - uskaliasta!

Neulomishetket ovat viime aikoina olleet vähän kortilla ja mitään uutta ei ole ilmestynyt puikoille. Uusista projekteista haaveilua se ei kuitenkaan estä ja tähän väliin sainkin kaksi pitkään odottamistani ennakkotilatuista kirjoista.

The Best of Interweave Knits ja BagStyle, näitä olen kuolannut jo blogini ensimmäisissä merkinnöissä, Knitting Little Luxuries on vielä matkalla.

Kummastakaan ei nyt heti ole mitään puikoille hyppäämässä, mutta eihän sitä koskaan etukäteen tiedä mikä aivoitus iskee, kumpikin kuitenkin sisältää varsin houkuttelevaa materiaalia.

Kuten tikru, olen minäkin ihmetellyt neulottuja laukkuja, enkä toistaiseksi omista yhtäkään. BagStylessa on vastauksia aiheesta, runsaan laukkumalliston lisäksi siinä on oma osio erilaisten laukkujen anatomiasta ja sisälmyksistä.

Lähestymistapa on samanlainen kuin muissakin Style-sarjan kirjoissa, lukijalle havainnollistetaan mistä laukku syntyy ja kuinka omista ideoistaan voi toteuttaa toimivan lopputuloksen. Samat jututhan pätevät muihinkin itse tehtyihin kantovälineisiin eli tästä kirjasta on vielä varmasti hyötyä.

Nyt pääsen vaihteeksi neulomaan. Stay tuned, palaan asiaan taas kun päivä kirkastuu.

Kuva on viime keskiviikolta, langan hankintapäivältä, hetihän sillä tietysti piti ruveta leikkimään. Näin ohuella langalla en olekaan ennen leikkinyt ja ihme ja kumma en saanut reilua kilometriä merinovillaa sen pahemmin solmulle. Tein varmuuden vuoksi kaksi kerää kun en vielä siinä vaiheessa tiennyt neulonko yhdellä vai kahdella säikeellä.

Kuva on samalla viimeinen otos omalta työpöydältäni, se siirtyi huonejärjestelyjen myötä pois ikkunan luota. Jatkossa kuvat tulevat joko tummemmalta pöydältä tai jostakin muualta.

Eilen illalla pääsin aloittamaan Muirin, päädyin neulomaan yhdellä säikeellä. Olen pitsin neulomisessa vielä täysi noviisi ja ensimmäiset pari tuntia kuluivatkin alkua luodessa ja taistellessa 3. rivin kanssa. Yrittelin vaikka mitä vaihtoehtoja ja tarkistin ettei korjauksiakaan ole tullut.

Kunnes hokasin hakeutua Ravelryyn, josta löysin tukiryhmän tätä huivia neuloville, huivin suunnitellut Romi on aloittanut sellaisen myös Yahoo:n, linkki löytyy Romin blogista. Rivillä 3. ja muillakin riveillä, joilla tietty symboli esiintyy, täytyy silmukkamerkkiä siirtää (jos sellaisia käyttää). En olisi itse keksinyt, mihin olen silmukkamerkin iskenyt niin siinä istuu ellei ohje toisin ilmoita.

Jatko sujuikin sitten leikiten ja sain muutaman rivin ja vähän kuvion alkua aikaiseksi. Tästä tulee ehkä ylellisin asusteeni ikinä, höyhenen kevyt ja lämmin. En edes pysty kuvittelemaan millainen ihanuus tämä on perusteellisen pingotuksen jälkeen, oih.

Pitsiaddit pääsevät ostoslistalle tämän myötä, neulon tällä hetkellä 3mm:n tavallisilla addeilla ja niiden kärki ei ihan ole oikeassa suhteessa langan vahvuuteen. Kuvassa näkyy luontilankana käyttämäni “ohut” sukkalanka, mitä köyttä verrattuna Oroon. Tämä projekti saattaa herätellä outoja visioita muistakin ohuen ohuista luomuksista, jäämme kuulolle.

Se paistaa sittenkin. Kaikkea tämä bloginpito teettää, valokuvaajille valo on ikiaikainen juttu mutta itse en ole valokuvaaja ja sinänsä neulomisen kannalta sivuseikasta on nyt syksyn myötä tullut se varsinainen päänvaiva. Kuvattomia blogeja on vähän nihkeä lukea, ja mielelläni tarjoaisin kuvallista ilmaisua heille, jotka sitä kaipaavat ja tätä verbaalista jorinaa sitten vaikka itseäni varten. Uusi kamera on mietinnässä ja sitä odotellessa mennään näillä eväillä.

Käydäämpä sitten läpi mitä auringonpaiste sai aikaan, arvaako kukaan? No lankaostoksia tietysti. Kävin vähän turisemassa paikallisessa lankaliikkeessä ja mukaan lähtivät nämä:

Kauan himoitsemaani Merino Oroa, josta tulee Muir ja muutama keränen kirjoneulelapasia varten, jotka voisivat olla esim Dainat. Toisaalta myös The Knitter’s Book of Yarn:sta löytyvät Norvegian Snail Mittensit ovat alkaneet kuiskia vihjailevasti. Muistamme tietysti tässä välissä myös Anemoit, joiden langat olivat jo marinoitumassa lankalipastossani.

Au, kuka potkaisi? Niin ne keskeneräiset työt, muistellaan nyt vähän niitäkin. Hitaasti mutta varmasti edistyvät Baijerilaiset sukat ja yksinkertaiset sormikkaat. Sukkia neulon tällä hetkellä mielummin, sormikkaissa on saavutettuna se kriittinen piste, josta eteenpäin eteneminen hieman jännittää. Tuli tuossa taannoin neulottua pygmisormikkaat, joiden saama kritiikki hieman verottaa intoa kokeilla sormien neulomista toistamiseen.

Urban Aran on kovasti mielen päällä mutta se nyt tarttisi ehjän viikonlopun edetäkseen. Viime viikonloppuna meillä vaihdettiin hieman huonejärjestystä ja maalattiin kaksi huonetta uusiksi, siinä tekosyytä kerrakseen. Kyllä se vielä valmistuu ja aurinkokin varmasti paistaa sitten heti, että saamme sen myös kuvattua.

Clapotiksen neulominen päättyi eilen ja äsken irrotin huivin pingotuksesta, siitä tuli aika huge 43×232cm - ohut ja ylellisen oloinen, vaikka sukkalankaa onkin. Valokuvaa valmiista huivista saamme kuitenkin odotella kunnes päivä suvaitsee kirkastua (aurinko lienee vähenevä luonnonvara seuraavat puolen vuotta).

Eilen aloitin myös Clapotikselle kaveriksi sormikkaita, ensimmäinen malli, jonka etsimisessä hyödynsin Ravelrya: Picot Edged Cashmere Gloves by Susan Chang. En muista olenko aiemmin tehnyt provisional (invisible jne.) cast on:a mutta nyt olen, jälleen kerran sai todeta millaisesta tekniikkalajista neulomisessa välillä on kyse. Aloitin sormikkaita sen verran myöhään illalla, etten millään meinannut tajuta miten saan silmukat luotua halutulla tavalla ja Ravelrysta löytyi apu tähänkin piinaan. Päädyin Eunny Jangin opastamaan virkkuuvaihtoehtoon I ja johan syntyi hienoa jälkeä.

Saatuani Picot-reunuksen valmiiksi liitin työhön kerän toisen pään saadakseni jämäkämmän sormikkaan, samalla se pienentää hieman kokoa, kuten valitsemani puikkokin (2,5mm).

Lopuksi blogini ensimmäinen nillitys: alkaa.. Onko kenelläkään ideoita millä kuvittaa neuleblogiansa Suomen syksyssä/talvessa paskalla kameralla ja lyhyellä pinnalla? Ei minullakaan, naapurit ja parvekkeen kaiteella ihmettelevät tiaiset vaan pyörittelivät päitään kun yritin saada valon riittämään yhteen halvatun sormikkaan rannekkeeseen, seuraavaksi loppuukin sitten kamerasta akku ja katkeaa sormesta kynsi, kun revin sijaisakkua Xboxin peliohjaimesta. En ota enää yhtää kuvaa, -kele. Nillitys päättyy.

Torstaina aamusella satuin menemään katsomaan tilannettani Ravelry-jonossa… minun edelläni oli enää 51 jonottajaa. Päivä tuntui pitkältä kuin nälkävuosi ja myöhään illalla se kutsu sitten vihdoin napsahti sähköpostiini. Kävin heti kirjautumassa ja vähän kokeilemassa huomatakseni ettei kuvien lisääminen onnistu.

Nukuin yön yli ja uutta intoa piukassa pinkaisin takaisin Ravelryyn hakkaamaan päätäni seinään, katsoin useaan otteeseen videotutoriaalia, luin helppifoorumilta muiden ongelmista ja surffasin Flickr:ssa. Välillä suljin selaimen ja puhaltelin. Sitten silmiini osui linkki jonkinlaiseen Flickr-käyttäjäjäljittäjään ja ongelma alkoi aueta, minua ei löytynyt Flickr:sta käyttäjänimellä oddherry mutta mailiosoitteella kyllä. Menin penkomaan lisää yksityisyydensuojaasetuksia ja löytyihän se, ruudussa, joka estää etsijöitä löytämästä Flicr-profiilini oli rasti. Poistin rastin ja voilà johan muuttui mutina riemuksi. Kyseinen rasti oli ilmeisesti oletusasetus koska en muista itse sellaista laittaneeni, toisaalta en olisi tuota koskaan huomannutkaan ellei joku olisi hihkaissut koska en itse itseäni Flickr:sta etsi.

Seuraavaksi toiseen epätoivoiseen taisteluun, työnimellä ugly pizza kulkenut kakkara on juuttunut mietintäpoimuun koska värjäyksen tulos ei aivan vastannut odotuksia. Tuo pelkkä lanka vielä jotenkin menee mutta pizza - ei!

Kuvasta voi tarkkasilmäinen havaita, että sidoslanka (alunperin vedenvihreää Samosta) on jotakuinkin jonkinsortin burgundya mutta varsinainen värjäyskohde ei. Ne teistä, jotka olette joskus keittäneet mustikasta mehua voitte kuvitella siivilöintikankaan ja kuinka se siinä mehua siivilöidessä saa kivasti väriä, kuvitelkaa seuraavaksi siivilöintikangas pesun jälkeen, yyh.

Langassa olevat metallitehosteet pistävät entistä enemmän silmään ja pelkkä langan ajatteleminenkin lisää tuskaa. Langan tummentaminenkaan ei auta koska se vain lisäisi metallinhehkua - tuiki tuiki..

Näiden sukkien piti olla palkinto Urban Aranin kasaamisesta mutta arvatkaas mitä, UA on tismalleen siinä tilassa kun viimeksikin. Värjäysviikonlopun jälkeen suoraan sanottuna kehtuutti ja neuloskelinkin lähinnä Clapotista, tahkosin siihen pituutta ja sitä kertyikin niin, että pääsen seuraavaksi tekemään lopetuskulmaa.

Myös taannoin vilauttamaani neuletakkiin syntyi uusi vyö.

Alkuviikosta neuloin Baijerilaisiin resorit mutta tortai-iltana en sitten enää malttanut odotella vaan mallineuletta oli pakko päästä kokeilemaan (UA voi odottaa vielä hetken). Alku oli hidasta tököttämistä mutta kuvion muotouduttua vauhti alkoi nopeutua, olen aivan rakastunut tuohon malliin ja voin jo nyt luvata tekeväni tuollaiset toisessakin värissä. Näissä sukissa toteutuu oma herkutteluneulomiseni, pienten yksityiskohtien nakertaminen - ihanaa.

Pyörittelin eilen neulomaani mörvelöä käsissäni, kun mies huomasi silmäillä sitä ja kysyi: ” Siis mikä tosta oli tulossa?”
Hänen esittäessään omia arvelujaan käyttötarkoituksesta, päätin testata yhtä vaihtoehdoista ja sovitin tekelettä hänen päähänsä. Miehen kommentoidessa lopputuloksen näyttävän siltä kuin joku olisi heittänyt pizzansa jämät hänen päänsä päälle, päätin julkistaa tämän hauskuuden muillekin.

Kyseessä on siis kaikkien aikojen huti lukuisten lankatilausteni saralla. Ellei tämä lanka olisi lähes 100% villaa olisin todennäköisesti singonnut sen jo maatakiertävälle radalle. Arvaako kukaan mitkä kriittiset tekijät saivat ostoskorin täyttymään kyseisestä langasta? Sanooko lopetettu lanka mitään, entä alle kymmenen jäljellä olevaa kerää ? GGH Almeria, lanka, joka oli loppumassa maailmasta!

Mikään ei tässä asiassa mennyt niin sanotusti putkeen, ensinnäkään en ole suuri efektilankojen ystävä, efektilangoilla neulotuissa töissä kun eivät erotu suuresti arvostamani yksittäiset silmukat. Toisekseen langan esittelykuvat eivät missään lähteessä paljastaneet langan todellista luontoa, eivät edes valmistajan sivuilla. Halusin juuri tätä lankaa nähtyäni neulotun mallitilkun, jossa oli valkoisessa pohjalla pinkkejä korostuskohtia. Näin langan neulottuna pitkäksi muhkeaksi huiviksi, joka sopisi vanhanroosan sävyiseen villakangastakkiini. Mitä vielä, pinkkiä ei tässä langassa esiinny “luvatussa” muodossa, on runsaasti lohenpunaista, vielä runsaammin sinistä ja pienenä mausteena ukkosenviolettia. Viimeinen niitti on lankaan kehrätty metallitehoste, joka ei - yllätys yllätys - näkynyt kuvista!

Langan puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että se toteuttaa villan perimmäistä tarkoitusta täydellisesti se on pumpulin pehmeää ja suloisen lämmintä, käytännössä hahtuvaa, jonka ohut nailon säie sitoo kierteelle. Korostuskohdat ovat hahtuvamöllyköitä. En ole raaskinut luopua siitä vaikka minua ei koskaan tultaisikaan näkemään ihmisten ilmoilla pukeutuneena tähän villaan. Minkä kotilämmittimen tästä voisi neuloa, joutumatta pelkäämään oman peilikuvansa näkemistä? Olen aikojen kuluessa tehnyt erinäisiä yrityksiä, jotka kaikki ovat päätyneet purkuun. Tämä yritys on toistaiseksi pisimmälle päässyt. Otin idean uusimmasta Vogue Knitting-lehdestä, neulon ympyrää niin kauan kuin lankaa riittää.

PS. Urban Aranin suhteen ei ole eväkään heilahtanut, German Stockingit ovat pattitilanteessa ja Clapotista on neulottu liikaa.

Dadaa, Urban Aran on neulottu, lankaa jäi kokonaiset neljä nöttöstä, paljon verrattuna siihen miten joskus on tullut neulottua keränvaihtokohdan ylijäämilläkin. Kauluksesta tein todella niukan, tuskin tulen pitämään tätä takkia kovinkaan usein ylös asti suljettuna, mutta kyllä kaulus siihenkin tarvittaessa venyy.

Langan riittävyyden varmistamiseksi pingotin (lue: venytin) hihat reilusti ennen hihapyöriöiden aloittamista ja mittasin vielä tarvittavat kerrokset venyneestä kappaleesta. Seuraavaksi hihat menevät uudelleen pingotukseen ja sitten kokoan takin. Vetoketjun menen ostamaan kokonaisen takin kanssa, saadakseni varmasti sopivan, suunnitelmissani on metallinen kaksisuuntainen vetoketju. Myös paikallisessa lankaliikkeessä tulen vierailemaan, haluaisin neuloa takkiin vetoketjun alavarat, ne voisi neuloa jostakin ohuemmasta langasta.

Hihojen kuivuessa viikonloppuna, aloitin Clapotiksen, jota on yllättävän hauska neuloa. Varsinainen hauskuus alkoi kun sain purkaa ensimmäisen kuvioraidan. Purkukohdat toimivat välietappeina tässä helposti puuduttavaksi muuttuvassa työssä. Aion neuloa tätä kun muilta hommiltani ehdin, eli valmistumisajankohta ei välttämättä siinnä ihan lähiaikoina. Lankana Clapotiksessani on Regian sukkalanka sävyssä Espresso. Puikot ovat 3,25mm/100cm. Ohuesta langasta johtuen neuloin ohjetta useamman lisäyskerran. Silmukkamerkit toimivat tässä työssä erityisen edukseen (ellei halua jatkuvasti laskea yy-kaa-koo), minulla ei ollut sopivia rengasmerkkejä ja suljettavat merkit venyttivät neulosta. Apuun löytyi onneksi korutarvikelaatikosta 8mm:n välirenkaita.

German Stockings:eja olen neulonut ja purkanut. Kireät sukan resorit katkaisevat jalkojeni verenkierron jo ajatuksenkin asteella ja terveyteni ylläpitämiseksi määritin sukkaohjeesta toiseksi pienimmän koon sopivaksi (ohje on muuten todella kattava kokojen suhteen). Resorista tuli sopiva mutta pohje, huolimatta ohjetta pienemmistä puikoistani kokoa olisi tullut yhteen sukkaan kahdelle jalalle. Ensimmäinen purku ja kokeiluja erilaisilla kavennuksilla, ei hyvä, lisää purkamista. Päädyin kaventamaan ensimmäisellä sileän neuloksen kerroksella reilun satsin silmukoita ja lisää tulen kaventamaan vielä ennen kuvion aloittamista. Onneksi sain ohjeen printattua, voin tehdä laskutoimituksia sohvan uumenissa, mutta mitä tästä opimme? Tarvitsen a) 2mm pienempiä sukkapuikkoja kipeästi b) kai tässä täytyy ryhtyä jatkossa neulomaan mallitilkkuja jopa sukkia varten, jos haluaa päästä “vähemmällä”.

Istuu se, tai ainakin pistetään istumaan (pingottamalla). Seuraavaksi oddcherry liittyy - riittääkö lanka - hippaleikkiin, olen lukenut, että tässä tilanteessa kanssaneulojilla on tapana mm. kiihdyttää neulomisnopeutta, lyhentää kappaleita, tehdä taikoja jne. Katsotaan mitä minä keksin.

Eilisen sovituksen perusteella päätin, että vartalokappaleiden sopiva pituus ennen kädenteitä on 35cm, siihen kädentiet päälle eli 23cm ja kokonaispituudeksi tulisi 58cm, hihojakin sunnittelen hieman lyhentäväni. Näihin varmaan lanka vielä riittää mutta entä kaulus?

Laskennallisesti varaamaani lankaa on yli 100m enemmän kuin alkuperäistä lankaa, ja tässä tulee se legendaarinen: olisi pitänyt ottaa vielä yksi kerä (sen jo otetun yhden ylimääräisen lisäksi).

Sain eilen neulotuksi takakappaleen kädentieosuudet kaula-aukkoa lukuunottamatta, tänään neulon etukappaleet samaan mittaan ja teen kaula-aukot molempiin. Elämme jännittäviä aikoja…

Yllä lauantain ja sunnuntain työn tulos, etukappaleet ovat nyt samassa korkeudessa takakappaleen kanssa. Odotamme jännityksellä mitä tuleman pitää, edessä on siis kevyt kokoonharsiminen ja ensimmäinen sovitus, did-didi-dii…

Eilen oli välipäivä neulomisen suhteen, kävi vähän käsille tuo viikonlopunvietto Urbanin kanssa, tietokoneen- ja netin- käyttöähän se ei tietenkään estä eli kaupoilla käytiin. Ostin vähän lehtiä, paljon lankoja ja yhden sukkamallin. Näistä enemmän sitten kun saapuvat perille, tai sukkamalli on jo tietysti perillä kun on PDF.

Mitenkähän muut neulebloginpitäjät estävät/hidastavat sujahtamista lähipuotiin sukkalankojen perässä, kun tilatuilta langoilta kuitenkin hetki menee matkantekoon? Nimim. ensikertaa julkisesti tässä tilanteessa.

Highland cattle

Tapasimme ulkoilulenkillämme yhden kaupunkimme maisemanhoitoyksiköistä, perheryhmällisen ylämaankarjaa. Iskäpappa, mammoja/neitejä ja vasikoita. Pystyssä oli ainoastaan yksi mamma, kaikki tämän kesän vauvat olivat niin tehokkaasti maissa ettei päitä saatu kuviin. Iskä vahti porukkaa varsin jylhän näköisenä (keskimmäinen kuva).

Pakosti tuli neulojan mieleen tuulessa viuhuvia selkävilloja katsoessaan että mitähän noista kavereista saisi kerittyä? Nythän niille on vasta talvikarva tuloillaan, eli paras villa on tietysti vasta talven jälkeen mutta kyllä hyö varsin karvaisia olivat nytkin.

Täällä sisällä puolestaan jatkuu Urban Aranin neulonta. Loin eilen silmukat etukappaleita varten, neulon ne seuraavaksi kainalomittaan, sitten harsin koko tämän hetkisen tekeleen sivuista kasaan ja kokeilen mahdunko niiden väliin. En siis tehnyt vielä takakappaletta valmiiksi, jätin sen noin 35cm mittaan. Täytyy vielä miettiä takin lopullista pituuttakin ja sekin selvinnee paremmin kunhan pääsen tekelettä paremmin kokeilemaan.

Tämmöinen paksu palttoo on jotenkin niin hankala arvioitava koon suhteen, toisaalta tämä voi pingotusvaiheessakin tehdä vaikka mitä. Itse suosin menetelmää, jossa neule kastellaan kunnolla, tämä voi siinä hötäkässä periaatteessa vaikka levitä käsiin.