Yllä lauantain ja sunnuntain työn tulos, etukappaleet ovat nyt samassa korkeudessa takakappaleen kanssa. Odotamme jännityksellä mitä tuleman pitää, edessä on siis kevyt kokoonharsiminen ja ensimmäinen sovitus, did-didi-dii…

Eilen oli välipäivä neulomisen suhteen, kävi vähän käsille tuo viikonlopunvietto Urbanin kanssa, tietokoneen- ja netin- käyttöähän se ei tietenkään estä eli kaupoilla käytiin. Ostin vähän lehtiä, paljon lankoja ja yhden sukkamallin. Näistä enemmän sitten kun saapuvat perille, tai sukkamalli on jo tietysti perillä kun on PDF.

Mitenkähän muut neulebloginpitäjät estävät/hidastavat sujahtamista lähipuotiin sukkalankojen perässä, kun tilatuilta langoilta kuitenkin hetki menee matkantekoon? Nimim. ensikertaa julkisesti tässä tilanteessa.

Highland cattle

Tapasimme ulkoilulenkillämme yhden kaupunkimme maisemanhoitoyksiköistä, perheryhmällisen ylämaankarjaa. Iskäpappa, mammoja/neitejä ja vasikoita. Pystyssä oli ainoastaan yksi mamma, kaikki tämän kesän vauvat olivat niin tehokkaasti maissa ettei päitä saatu kuviin. Iskä vahti porukkaa varsin jylhän näköisenä (keskimmäinen kuva).

Pakosti tuli neulojan mieleen tuulessa viuhuvia selkävilloja katsoessaan että mitähän noista kavereista saisi kerittyä? Nythän niille on vasta talvikarva tuloillaan, eli paras villa on tietysti vasta talven jälkeen mutta kyllä hyö varsin karvaisia olivat nytkin.

Täällä sisällä puolestaan jatkuu Urban Aranin neulonta. Loin eilen silmukat etukappaleita varten, neulon ne seuraavaksi kainalomittaan, sitten harsin koko tämän hetkisen tekeleen sivuista kasaan ja kokeilen mahdunko niiden väliin. En siis tehnyt vielä takakappaletta valmiiksi, jätin sen noin 35cm mittaan. Täytyy vielä miettiä takin lopullista pituuttakin ja sekin selvinnee paremmin kunhan pääsen tekelettä paremmin kokeilemaan.

Tämmöinen paksu palttoo on jotenkin niin hankala arvioitava koon suhteen, toisaalta tämä voi pingotusvaiheessakin tehdä vaikka mitä. Itse suosin menetelmää, jossa neule kastellaan kunnolla, tämä voi siinä hötäkässä periaatteessa vaikka levitä käsiin.

Jo lähes kolme kerää kieputettuna sykerölle, melkoinen ahmatti. Toisaalta kyseisissä kerissä ei ole kuin 63m/kerä, hieman toista kun sukkalangoissa. Niskoihinkin tämä junttura vaikuttaa, tulee purtua hampaita yhteen kun painii paksun langan kanssa. Toisaalta tuon kappaleen kanssa ei enää jatkossa painimista juuri ole, koska hauskin osuus, eli nuo sivukuviot päättyivät, nyt vaan huristellaan melkein pelkällä joustimella ylös.

Mites muut tätä mallia tällä hetkellä tekevät, aiotteko tehdä kauluksen ohjeen mukaan? Ohjeessahan tuo keskikuvio tulisi kauluksessa sekä eteen että taakse. Itse olen ajatellut tehdä kuten Street and YOs eli niin, että kauluksessa ei ole kuin joustinta ja mukailla Jared:a tehden joustimen huomattavasti pienemmillä puikoilla ja tarvittaessa kaventaen, katsotaan sitten kun siellä asti ollaan. Toisaalta jos mieli muuttuu myös Tuulian toteutus on kiva, eli kuvio olisi vain edessä.

Uusi Knitty on ilmestynyt, bongasin sen eilen Hansun blogista, jostain syystä minulle ei tullut eilen mailia uudesta Knittysta eikä myöskään KnittingDaily:sta.

Kansikuvaneule Muir on aika muikea mutta eniten viehätti taas vähemmän järkevä juttu eli woodins. Mallivalikossa olevassa kuvassa oliot ovat oikeassa puussa ja ajattelin, että ei ne oo yhtään kivoja pelkästään mutta niillehän neulotaankin ihan ikioma pölli.

Urban Aranin ohje ei ole vieläkään tullut, tilasin sen muistaakseni 14. tai 15.8. Panttaan uusien isompien projektien aloittamista, koska ne tulisivat kuitenkin lentämään käsistä kuin leppäkeihäät siinä vaiheessa, kun UA-ohje saapuu.

Aloitin odotellessani uudet sukat, mallin löysin viime viikon Knitters Rewiew:sta Hedgerow socks

Lanka on Hjertegarn Blend bamboo 70% bamboo, 30%cotton. Kuviosta tulee tällä langalla isompaa ja silmukoitakin on paljon vähemmän eli mallikerta toistuu ohjeen 11 kerrasta vain 8 kertaa. Niin neulevajeesta nirsona täällä ollaan, että pitkään arvoin tuleeko sukasta hyvännäköinen näillä muutoksilla, alkuperäisessä sukassa on tuo pintakuvio paljon tiheämpää. Jatkoin kuitenkin neulomista ja ihan hyvät näistä tulee, voinhan neuloa myöhemmin toiset ohuemmalla langalla.

Tämä on minulle ensimmäinen tuttavuus bambulangan kanssa, meillä sujuu kuitenkin yhdessä oikein hyvin, lanka on ihastuttavan pehmeää ja siinä on hienostunut kiilto. Tarkkana vaan saa neuloessa olla, lanka tuntuu lähes kierteettömältä ja se säikeytyy todella helposti, purkamisestakaan tuskin tykkää.

Kutittamattomat välikauden unisukat itselleni ovatkin olleet tilauksessa ja näistä tulee siihen tarkoitukseen juuri sopivat, laventelin siniset.

Koskaan ennen en ole työtä näissä merkeissä purkanut, mutta nyt oli pakko. Yhden kerän verran olin huristellut neuletta menemään kunnes toisen kerän kohdalla alkoi tapahtua kummia. Neulejälki heikkeni silmissä ja motivaatiokin alkoi hiipua. Vuoroin neuloin, vuoroin levitin työn eteeni ja tuijotin sitä turhautuneena. Mikä ihme tätä oikein riivaa, silmukat sojottavat mikä minnekin, huokailua ja lisää huokailua…

klikkaa isommaksi

Viimeistään nuo kuvat katsottuani hokasin, että purettavahan tämä on tai tuloksena on pitokelvotonta sutta. Uuden kerän aloitettuani, neulejälki parani välittömästi ja mieleeni alkoi hiipiä kitkeriä ajatuksia. Muistin kuinka tuo petollinen kerä oli hankala jo heti kättelyssä. Yleensä vastaavasta pallokerästä saa alun heti sormiinsa mutta tuon kanssa sai ähertää ison tollon kerän sisältä ja selvitellä langanpäätä ennenkuin sen sai liitettyä työhön.

Kuka tunnustaa? Onko joku sekaantunut minun Brillaani ennen minua? Langan ostopaikassa on käytäntö, jossa ylijääneen langan voi käydä vaihtamassa haluamiinsa uusiin lankoihin. Onko joku tuhma kokeillut lankaa ja sitten palauttanutkin sen takaisin kauppaan?

Näissä merkeissä neuloin toisen kerällisen. Aloitan kolmatta ja taas, sen tunsi oikein sormissaan kuinka lanka on jotenkin taipumatonta ja kankeaa, vähän kuin paperinarua ja aivan kuin siihen olisi imeytynyt jotakin kovettajaa. Kiristän otettani ja neulon erityisen huolellisesti vain neuleeseen keskittyen. Jälki on siedettävää ja muutaman kerroksen neulottuani tunnen sormissani solmun, tämäkin vielä.

Puran tekeillä olevan kerroksen, katkaisen langan ja jatkan solmun jälkeisellä langalla, pehmeää ja kilttiä Brillaa soljuu taas kerän sisältä. Aiemmin Brillasta neulomani huivin kohdalla en muista käyneen vastaavaa, toisaalta siinä ei juuri sileitä kohtia ollut ja villalankaan verrattuna Brillan neuletuntuma on joka tapauksessa kovempi.

Tätäkö tämä näiden puuvillasekoitteiden kanssa neulominen on? Erilaiset villalangat ovat minusta kaiken kaikkiaan mieluisimpia neuloa, eli jos viihtyisin villa-asusteissa kesälläkin ei tätä ongelmaa olisi - aina ei voi voittaa.

Lisää löytöjä neulekopan pohjalta, kärjestä aloitetut sukat. Tavoitteena ilmeisesti ollut aivoton tv-neule, mutta joku raja pitäisi aivottomuudellekin säätää. Toisaalta aivottomina tehtyjä neuleita tulee eniten pidettyä, pidän sileästä ja selkeästä vaatetuksesta mutta monimutkaisia sovelluksia on paljon kivempi neuloa, ikuinen dilemma.

Lanka on perus Regian sukkalankaa ja värikin sen verran perusta, että jos nämä nyt purkaisi niin langan uudelleen marinointivaihe muodostuisi varmasti pitkäksi. Nilkkamittaisia sukkiakin on varastot täynnä(?)

Eli eikun polvisukan tekoon, kun sukalla on edes jokin tavoite niin aivottomuus ei ole liian ilmeistä. Kantapäässä olevan silmukkamerkin jälkeen neuloin vielä kaikilla 44s:lla mutta nilkkaosan jälkeen aloitin lisäykset 2s/krs aina yksi silmukka molemmin puolin saumaa. Olen jossain vaiheessa höpsähtänyt täysin noihin sukan saumoihin ja tähänkin sukkaan aloitin sauman heti kantapään valmistuttua, olisi voinut aloittaa aiemminkin kun olisin heti keksinyt, että itsekehitetyissä sukissakin saa olla saumoja.

Tavoite: neulotaan niin kauan kuin lankaa riittää (olen rimppakinttu, joten sitä varmasti riittää…). Olen uudelleenkerinyt langan kahdelle kerälle eli langanmenekkiä on helppo seurata.