Terveisiä Kurkkulan alelaarilta!

Minun kuvani vähän narraa. Lanka on sävyä Rain, tummaa lyijynharmaata, vähän tummempaa kuin ennalta suunnittelin mutta eipä se mitään, näistä tulee vielä Urban Aran (cardigan) kunhan saan ohjeen käsiini.

Mitä kuuluu Brillalle, no kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Tässä vielä kuvia langan viimeisimmistä vaiheista, kuinka kylvyn tarpeessa olevasta käppyrästä kuoriutuu silkoisen sileää ja pehmoista neulottavaa:

Tutkailin Silver belle-mallia vähän tarkemmin, mut mut, tuskin se tuollaisenaan pääsee puikoille. Mikäli ymmärsin kaavion oikein (jotenkin olen onnistunut taas valitsemaan mallin, joka rakentuu poikkeavasti) helma on kovin leveä, enkä aivan suostu nielemään, että niin suurella ympärysmitalla oleva neuleenliehuke asettuisi edustavasti ympärilleni.

Kärsivällisyys ei kuitenkaan tällä hetkellä riitä lisätutkimuksiin eikä mallin mahdolliseen uudelleenmuokkaukseen. Olen pitkästä aikaa täysin neuleettomassa tilassa ja nyt täytyisi saada nopeasti jokin projekti alulle, vasta sen jälkeen uudet ajatukset pääsevät syntymään. Langaksi SilverBelle:en ajattelin RYC:n CashsoftDK-lankaa sävyssä Donkey eli ruskea tuossa alla olevassa kuvassa, tosin sitten ei tulisi silver belle vaan ehkä brown sugar?

Magknits-lehden Jenora voisi myös tulla kyseeseen. Minulla on cashsoftia kolmessa värissä, kaikkia puserollisen verran, kuvassa sävyt Donkey ja Sweet lisäksi löytyy sävyä Tape. Tilasin näitä viime keväänä jostakin alesta. Ainoastaan Tape osoittautui itselleni toimimattomaksi, se ei ole hento harmaa kuten kuvissa vaan enemmänkin haalea jotenkin vihertävä beige. Olenkin miettinyt voisiko sitä värjätä, neuloisiko siitä miehelle jotakin (hänen vähän oliiviseen ihonväriinsä se sopisi) vai laittaisiko koko satsin kiertoon. Toisaalta nämä langat tuntuvat niin ylellisiltä ettei niitä voi haaskata yhdentekeviin hömpötyksiin vaan valmiin neuleen täytyisi oikeasti päätyä pitoon.

Voguen syysnumerossa ei ollut mitään sopivaa näille langoille mutta monta mielenkiintoista mallia muuten kyllä. Syksyn IK:a minulla ei vielä ole. Elleivät Urban Aranin materiaalit ja varsinkin ohje kohta rantaudu käsiini, saattaa olla, että Brilla pääseekin puikoille. Kunhan se on ensin vyyhdetty, kylvetetty, kuivattu ja keritty, minä haluan neulottavaa - heti.

Koskaan ennen en ole työtä näissä merkeissä purkanut, mutta nyt oli pakko. Yhden kerän verran olin huristellut neuletta menemään kunnes toisen kerän kohdalla alkoi tapahtua kummia. Neulejälki heikkeni silmissä ja motivaatiokin alkoi hiipua. Vuoroin neuloin, vuoroin levitin työn eteeni ja tuijotin sitä turhautuneena. Mikä ihme tätä oikein riivaa, silmukat sojottavat mikä minnekin, huokailua ja lisää huokailua…

klikkaa isommaksi

Viimeistään nuo kuvat katsottuani hokasin, että purettavahan tämä on tai tuloksena on pitokelvotonta sutta. Uuden kerän aloitettuani, neulejälki parani välittömästi ja mieleeni alkoi hiipiä kitkeriä ajatuksia. Muistin kuinka tuo petollinen kerä oli hankala jo heti kättelyssä. Yleensä vastaavasta pallokerästä saa alun heti sormiinsa mutta tuon kanssa sai ähertää ison tollon kerän sisältä ja selvitellä langanpäätä ennenkuin sen sai liitettyä työhön.

Kuka tunnustaa? Onko joku sekaantunut minun Brillaani ennen minua? Langan ostopaikassa on käytäntö, jossa ylijääneen langan voi käydä vaihtamassa haluamiinsa uusiin lankoihin. Onko joku tuhma kokeillut lankaa ja sitten palauttanutkin sen takaisin kauppaan?

Näissä merkeissä neuloin toisen kerällisen. Aloitan kolmatta ja taas, sen tunsi oikein sormissaan kuinka lanka on jotenkin taipumatonta ja kankeaa, vähän kuin paperinarua ja aivan kuin siihen olisi imeytynyt jotakin kovettajaa. Kiristän otettani ja neulon erityisen huolellisesti vain neuleeseen keskittyen. Jälki on siedettävää ja muutaman kerroksen neulottuani tunnen sormissani solmun, tämäkin vielä.

Puran tekeillä olevan kerroksen, katkaisen langan ja jatkan solmun jälkeisellä langalla, pehmeää ja kilttiä Brillaa soljuu taas kerän sisältä. Aiemmin Brillasta neulomani huivin kohdalla en muista käyneen vastaavaa, toisaalta siinä ei juuri sileitä kohtia ollut ja villalankaan verrattuna Brillan neuletuntuma on joka tapauksessa kovempi.

Tätäkö tämä näiden puuvillasekoitteiden kanssa neulominen on? Erilaiset villalangat ovat minusta kaiken kaikkiaan mieluisimpia neuloa, eli jos viihtyisin villa-asusteissa kesälläkin ei tätä ongelmaa olisi - aina ei voi voittaa.

Kesälomamatkalta paluun jälkeen pengoskelin kotona keskeneräisten töiden koppaa. Lähes valmista, keskeneräistä ja aivan alkutekijöissään olevaa neulomusta ilmestyi näkyville. Yhtenä ehdokkaana niskasta aloitettu huivi, reunusta ja ensimmäistä mallikertaa näkyi olevan tuloillaan mutta mistä mallista?

Huivin lähistöllä eikä missään muuallakaan asunnossa näkynyt irtonaisena kuljeskelevaa ohjetta. Neulontapisteessä olevat muistiinpanotkaan eivät suostuneet avautumaan, ainoa huiviin viittaava raapustus oli seuraavanlainen:

Budding lace 1 Tehty 27s

Budding lace 2×14—>195s=84krs

Näiden alla nimi “West Valley Alpaca” ympäröitynä. No ensinnäkään käsissäni olevassa rääpäleessä ei mitenkään voinut olla noin paljon silmukoita tai kerroksia ja toisekseen lankakaan ei ollut alpakkaa vaan Kamenaa, joka aiemmin keväällä vokotteli itsensä puikoille. Nyt tekele tuntui kuitenkin epäilyttävän karhealta, kesähelle saattoi osaltaan vaikuttaa mutta epätietoisuus huivin tulevaisuudesta häiritsi kuitenkin sen verran, että päädyin purkuhommiin.

Siinä purkaessani alkoi muistinikin pikkuhiljaa hahmottamaan kevättä ja kyllä tosiaan alpakasta tuli neulottua huivi, Swallowtail Shawl, joka pääsi heti pingotuksen jälkeen kesäsäilöön. Eihän sitä nyt ihminen voi kaikkia käyttämättömiä huivejaan muistaa, eihän. Niin ja pääskynhännän alpakkakaan ei ollut West Valley:sta vaan Artesanoa Boliviasta.

Minä todella tarvitsen tämän blogin - I really need this blog.