Harjoitukset jatkuvat, eka kuva esittää rusinan kokoisesta nyssäkästä pingotettua Laminarian alkua, eli noin 0,05% huivista on tehtynä. Lankana on Ornaghi Filatin Merino Oro, puikkoina tavalliset addit. Tämän huivin neulominen tylpillä puikoilla on kyllä melkoista mukeltamista, ajattelin kuitenkin tuon alun tähtivaiheen mukellella miten parhaiten kykenen. Kukkavaihetta varten odottelen saavani parempia välineitä (saakelin saksalainen posti..).

Lace Ribbon etenee huisia vauhtia, huristelen parhaillani kolmatta kerää ja odotuksistani poiketen opin kuvion ulkoa, edes laskea ei tarvitse, sen enempää kuin viisi reikää ja vaihto ja sekin vain joka 11. kerros.

Lisää räsyjäkin on syntymässä, Mandarin Petit:n jämiä on jäänyt mm. Morriksesta. Teen näitä tilkkusia kasvojen puhdistusliinoiksi, teemoina tällä hetkellä aurinkoiset ja sateiset päivät. Mustaakin lankaa olisi, ehkäpä mustavalkoiset liinat sopisivat erityisen virallisia päiviä varten? Vaikuttaako siltä, että olen jäänyt koukkuun? Ehkäpä, olen neulojana melkoinen militantin ja säännöllisen pintastruktuurin ystävä.

Pari koetilkkuakin olen kutaissut, ne jonottavat parhaillaan vesipuistovuoroa ja riippuen tuloksesta kerron niistä enemmän ensi kerralla tai sitten en, kahtellaan.

Kiitos hengessä mukana eläneille! Voitte uskoa että otti melkoisen roheasti pattiin elää muutama viikko neulomatta. Ei sitä edes tajua miten paljon laiskanakin pidetty ihminen nakertelee terveillä käsillä, pipinä sen sitten hoksaa. Pääsiäislomasella riudutin itseäni lueskelemalla neuleaiheisia lehtiä ja kirjoja, namuimmasta päästä oli lainassa oleva Victorian Lace Today. Olen päättänyt neuloa jatkossa vain itseäni huvittavia neulomuksia, jos ei pitoon niin sitten kiertoon ajatuksella. Jos haluan neuloa pitsiä niin sitten neulon, odottelenkin parhaillaan ensimmäisiä pitsiaddejani saapuviksi.

Pieniä alkeellisia projektejakin on jo tekeillä. “Uusi” neule-elämäni starttasi Ballband dishcloth:lla, seuraavaksi siirryin Lace Ribbon:iin ja puikkoansakin on mietinnässä (ompelua tosin). Saan lähiaikoina aloittaa niin monta uutta projektia kuin vain keksin, arvatkaa kuka lupasi? No minä! Periaatteessa neulominen voi loppua milloin tahansa jos terveys menee, eli kannattaa nauttia niin kauan kuin puikot kädessä kestää.

Aurinkoisia päiviä kaikille lukijoilleni!

Knits for me

Knits for someone else from the “White Way Collection”

Lehdistökatsausta pukkaa kun ei itse voi neuloa. Eilen kopsahti luukusta uusin voug ja voi miksen mää ole romanttinen hömpsä, niin paljon kaikkea kaunista ja herkkää olisi tarjolla. Erottelin kuvat itselleni ja muille sopiviin, eli yläkerran roheat poikkisuunnat ja henkselit mieleen tuovat täplyt ovat mulle, myös tuon vihreän topin selkään on napit sommiteltu omaa silmääni kiehtovasti, etupuolesta en ole niin vakuuttunut. Valkoinen osasto on puolestaan jollekulle muulle, kauneita ovat ja neuloisin heitä enemmän kuin mielelläni mutta en itselleni.

Kauniiden kuvien perään rusautan omia tekeleitäni parin viikon takaa, vähän tommosta illuusiojutskaa ja sitten ihan vaan mielikuvan asteella violetit sukat, joita neuloin ja huomasin vasta varret tehtyäni, että kuviot ovat kyllä symmetriset molemmissa sukissa mutta silmukat/kuvio yksilölliset, pur pur…

Uusin Knittykin on ilmestynyt ja Laminaria & Lace Ribbon Scarf suorastaan huutavat päästäkseen puikoille. Jos jollakulla on tiedossa tukiryhmä vammautuneille neulojille, ilmoittautumiskaavakkeesta voisi linkata tänne päin, pitkät pääsiäispyhät jne.

pattern: Little Pumpkins Socks by SHEEPAINTS

yarn: Trekking (XXL) colour 1416, about 70g

needles: addi bamboo dpns 2mm

Lisää reissusukkaa, reissailun huomaa kurpitsoiden kokovaihtelusta, ei ne pellollakaan tismalleen samaa kokoa ole, eli ei väliä. Olen aloittanut vielä yhdet sukat voimakkaan violetista Regiasta, niiden valmistuttua saan otettua luokkakuvan tämän vuoden sukista.

Jotain vaativampaakin pitäisi keksiä. Taloutemme kuuluu siihen vähemmistökansanosaan, jolla ei ole digidigiä eli tv muuttui turhakkeeksi tänä aamuna. Saa nähdä kauanko tulee kärvisteltyä ilman ja näkyykö se täällä blogissa? Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan.

pattern: Argyle Socks by Véronik Avery in book Knitting Classic Style

yarn: Trekking (XXL) colours 1486 - dark gray, 1484 - light gray and Opal UNI colour 1416

needles: Brittany birch dpns 2,75mm

Reissusukkina aloitettu ja pyhäsukkina lopetettu projekti. Sukat ovat peruksempaa kuin pekka mutta tuo silmukoiden jäljittely - hmm - työlästä kun ei etukäteen osannut ollenkaan. Nyt voin luvata silmukoivani vaikka pimeässä silmät kiinni.

Tavoilleni uskollisena en projektia aloittaessani miettinyt ollenkaan osaanko jotakin vaiko en. Kun tuli aika alkaa pelailla värilangoilla minun täytyi etsiä ohjeita, katselin niitä useammastakin lähteestä ja useimmat neuvoivat joko vaaka- tai pystysuuntaan etenevän mallin. Minätyttö olin kuitenkin mennyt tietämättömänä valitsemaan vinoon oikealle ja vasemmalle suuntaavaan vaihtoehdon (tumma pohjalanka ja oikeiden ja nurjien silmukoiden lähekkäisyys siinä vielä lisänä).

Alussa silmukoiden jäljittelyni oli melkoista päkertämistä, enimmäkseen purkamista, jonkin verran harsuuntunutta lankaa ja pientä väljän pohjaneuleen kanssa ongelmointia. Vauhtiin päästyäni homma oli yllättävän addiktoivaa, olin päättänyt, että saan sukkiin haluamani kuvion ja niin myös kävi. Suosikki sanontaani siteeraten: mikä ei tapa, vahvistaa.

pattern: Gentleman’s Fancy Socks by Nancy Bush

in Knitting Vintage Socks

yarn: Opal UNI 2006/2007, colour 1416, about 80g

needles: addi bamboo dpns 2mm

modifications: shorter leg without leg shaping

mistakes: stitch pattern is knitted without K rows..

Sukasta/tikusta asiaa tyyliin tässä taas kirjoittelen. Esiteltyäni vihdoin kokonaisen neulomani neuletakin ja intoiltuani hetken kirjoneuleen parissa, blogini palasi maanpinnalle eilen. Mitä jäi käteen? Yhdet valmiit sukat ja toiset keskeneräiset, kesken olevista lisää myöhemmin.

Fancy-sockseista tuli tavallistakin fantsummat, huomasin vasta molemmat varret neulottuani, että ahaa: jokaisen “hammastuksen” väliin olisi kuulunut neuloa kerros oikeaa. Jäi neulomatta, eikä hotsittanut purkaa. Voiko noita enää kutsua Nancy Bushin malliksi saamatta pahoinpitelysyytettä?

White Witch Mitts:t ehtivät saada molemmat ranteet, kunnes purkukeiju kävi ne purkamassa. Ei ne värit vaan enää toimineetkaan, eikä jäänyt ikävä. Uusia haasteita katsellen jatkamme eteenpäin.

Palkinnoksi suurilla ponnistuksilla aikaansaaduista viimeistelyistä sain aloittaa itselleni kirjoneulelapaset. Malli on kevään IK:sta White Witch Mitts, latasin sen Knitting Daily:sta (ilmainen, vaatii rekisteröitymisen).

Kuvaa katsomalla on helppo päätellä, että nimensä mukaisia näistä lapasista ei ole tulossa. Kaivelin sukkalankanöttösiäni ja olisin oikeastaan halunnut tehdä lapaset kokonaan erilaisista ruskean sävyistä mutta kun ei niitä ollut tarpeeksi.

Kuvassa näkyvän roosan tilalle kokeilin ensin harmaata, mutta se oli liian sininen. Saa nähdä onnistuuko värisuunnitelmani, olen ihan untuvikko tässäkin. Ihme kyllä neljä lankaa yhtäaikaa työssä kiinni ei ole tuottanut sen suurempia ongelmia, voisin jopa hölmönä luulla, että on ihan sama onko niitä lankoja kaksi vai kaksitoista? Eli haaveilen edelleen Fair Isle-takista.

Mallin vaikeusasteeksi on merkattu kolme palloa, vielä ei vaikeuksia ole tullut. Olen aiemmin neulonut vain kahdella langalla mutta esimerkiksi langan dominanssijutut ovat tuttuja, kuvan lapasessa tumma dominoi.

Harmaata poistaessani purin puolet ranteesta (meinaan koko ajan puhua ja kirjoittaa varresta –> neulonut liikaa sukkia?) ja mietinkin, että vaikeuspallot saattavatkin tarkoittaa purkamista. Otin vain puikot irti ja vetelin langoista, pari sekunttia ja sain reiluksi puoleksi tunniksi selviteltävää. Kirjoneuleen purkamisessa on siis vielä harjoiteltavaa - ehkä isompi työ voisi vielä odottaa?

pattern: Cabled Cardigan by Margaret O’Leary in Vogue Knitting Fall 2006

yarn: GGH Maxima, colour 5 - dark brown about 700g

needles: addi circular 5mm & 6mm

Tämä rotsi sai tänään napit, kiitos edelleen ihanille kanssaneulojille. En enää edes muista koska aloitin neulomisen, vartalokappaleet ja hihat valmistuivat pikaisesti. Sitten takilla oli hiukan luppoaikaa ennenkuin se kursiutui kasaan ja sai kauluksen. Siihen se sitten pysähtyikin. Vyön neuloin taannoin toiseen kertaan ja napit laitoin paikalleen vasta nyt.

Takista tuli snadisti pienempi kuin tarkoitus oli, ei onneksi purista mutta alle ei mahdu nätisti oikein mitään. Tuossa vaiheessa en vielä ollut juurikaan tutustunut mitoituksen tai mallitilkun neulonnan saloihin, eli ei voi syyttää kuin itseään. Toisaalta tätä voinee pingottaa ensimmäisen pesun jälkeen uudelleen?

Lanka on ihanan pehmeää 100% merinoa, helppoa neuloa ja sopeutuu helposti eri kokoisilla puikoilla tehtäviin juttuihin. Tein jämistä aiemmin Fetching-kämmekkäät ja Bainbridge-huivin.

pattern: modified from Convertible in Knitty

stitch pattern is from the book

The Complete Encyclopedia of stitchery:

Cat’s paw, 5 repeats/row

yarn: Filatura Di Crosa, Brilla about 3 skeins

needles: addi circular 5mm

Täällä on tänään paiskittu hommia Muirin saamien kehujen voimalla, kiitos teille ihanat kanssaneulojani! Neuloin tämän huivin kesällä Kreikan matkaa varten, perillä oli kuitenkin niin kuuma ettei huivia tarvinnut ja se jäi hieman kesken. Napinreiät olivat liian suuret ja kun pienensin niitä matkalla lentokentälle, syntyi ziljoona pääteltävää langanpäätä. Tänään sitten päättelin ne.

Halusin muunneltavan huivin hieman vähemmän romanttisessa hengessä kuin alkuperäinen. Napit kiinnitin hopealangalla alkuperäisestä ohjeesta poiketen, epäilen etteivät välirenkain kiinnitetyt napit kestäisi menossani mukana.

Huivi sopii kaltaisilleni - en tiedä miten päin tämän kanssa olisin - ihmisille, eli liikkeelle voi lähteä vaikkapa huivi rennosti niskassa roikkuen ja napit takataskussa. Jos tilanne tienpäällä muuttuu, huivi kääntyy vaikka mille moodille, riippuen montako nappia siihen ripustaa ja mistä pistää ne kiinni.

pattern: Muir by Rosemary Hill in Knitty

yarn: Ornaghi Filati Merino Oro, colour 082, about 70g?

needles: addi circular 3mm

modifications: pattern worked for 11 repeats instead of 13

Kahtokeepas mitä täällä on saatu aikaiseksi, jotakin sukkaa isompaa mutta silti kevyempää, miun Muir. Tämä on kuulkaa niitä huiveja, joita aamulla kaulaan laitettuaan ei raatsi illallakaan ottaa pois. Kuvat eivät kerro totuutta, huivi leijailee miltein itsekseen ilmassa, niin kevyt se on, kuten myös pehmeä ja uskomattoman antoisa kosketella.

Kuvaus olisi pitänyt järjestää eilen kun otin huivin pingotuksesta, nyt se oli jo hieman rullalla, koska yllätys yllätys: se hyväili niskaani koko päivän.

Muir oli ensimmäinen näin ohuella langalla neulomani työ, ei kuitenkaan lähimainkaan viimeinen. Jahka saan aikaiseksi pitsiaddeja hankkia niin tämä homma lähtee käsistä. Ohuella langalla aikaa kuluu kuitenkin enemmän ja muutaman projektin kun aloittaa rinnakkain niin eiväthän ne valmistu ikinä mutta se on sitten sen ajan ongelma.

Picot edged gloves lopettivat läsnäolonsa tässä huushollissa viime viikolla, emme jää kaipaamaan.